"Terrorismin vastaisen taistelun" keinoista kerrottava totuus

Syyskuun 2001 jälkeen alkanut ”terrorismin vastaisen taistelun” eräs seuraus on ylikierroksilla käyvä turvallisuuskeskustelu. Hallitukset painottavat turvallisuutta ja väittävät, että turvallisuuden varmistamiseksi ihmisoikeuksista ja kansalaisvapauksista on tingittävä. Amnesty on eri mieltä. "Terrorismi" voidaan voittaa vain vahvistamalla ihmisoikeuksien kunnioitusta ja suojelua.

Kaikkein räikeimmin tämä näkyy Yhdysvaltain politiikassa, joka ilmeisen tietoisesti kaivaa maata kansainvälisten ihmisoikeuksia suojelevien sopimusten alta. EU-maat ovat osasyyllisiä tähän tilanteeseen, koska ne vaikenevat eivätkä puutu Yhdysvaltojen käytäntöihin.

Laittomat pidätykset ilman syytettä ja oikeudenkäyntiä (mm. Guantánamo) ja kidutukset (mm. Abu Ghraib, Bagram, Guantánamo) eivät voi edistää turvallisuutta. Tällaisia käytäntöjä on arvosteltava.

Amnestyn raporttien mukaan myös EU-maat itse ovat rikkoneet kansainvälisiä sopimuksia osana ”terrorismin vastaista taistelua”. Eniten huomiota näistä loukkauksista ovat saaneet Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n vankilennot Euroopan kautta ja mahdolliset salaiset vankilat Euroopassa.

Sekä Euroopan neuvosto että EU-parlamentti ovat käynnistäneet selvitykset CIA:n salaisista toimista Euroopassa ja Euroopan maiden osallistumisesta niihin. Monien muiden Amnestyn esille nostamien kysymysten käsittely on yhä kesken. Yksi sellainen on vähimmäisvaatimusten laatiminen siitä, että ”terrorismista” epäillyt henkilöt saavat samantasoisen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin riippumatta siitä, missä EU-maassa oikeudenkäynti käydään. Toinen keskeneräinen asia on EU:n suhtautuminen ns. diplomaattisten takuiden käyttöön. Diplomaattisilla takuilla tarkoitetaan käytäntöä, jossa vastaanottava maa vakuuttaa, ettei kiduta sinne siirrettyjä henkilöitä.

EU:n uskottavuuden kannalta on erityisen tärkeää kertoa kaikille totuus ”terrorismin vastaisen taistelun” menetelmistä ja näihin liittyvistä väärinkäytöksistä. Kidutuksen kieltoa ei saa kiertää ja EU-maat eivät saa toimia Yhdysvaltain hiljaisena apurina ihmisoikeusloukkauksissa. Sen sijaan, että kidutusta katsotaan läpi sormien, valtioiden tulee vahvistaa sitoutumistaan sen lopettamiseksi. Yleensä kidutus tapahtuu salassa ja se voidaan estää sallimalla tarkkailijoiden pääsy pidätyskeskuksiin. Tätä suosittelee myös YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen lisäpöytäkirja, jota suuri osa EU-maista, mukaan lukien Suomi, ei ole ratifioinut.