Uusi rooli poliittisille puolueille?

Yhteiskunnallisten liikkeiden ja poliittisten puolueiden välistä suhdetta pohdittiin Aasia-Eurooppa kansalaisfoorumin työryhmässä tiistaina. Keskustelu painottui selkeämmin poliittisten puolueiden roolin ja politiikassa tapahtuneiden muutosten arviointiin.

Englantilaista Red Pepper -järjestöä edustava Hilary Wainwright arvioi, että yhteiskunnalliset liikkeet ovat liian heikkoja muuttamaan maailmaa. Niillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi voimavaroja esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Muutosten aikaansaamiseen tarvitaan myös poliittisia puolueita.

Usein kansalaisliikkeissä poliittista puolueita ja politiikkaa ei arvosteta kovin korkealle ja usein politiikkaa pidetään vanhakantaisena. Vasudhaiva Kutumbakaman Thomas Wallgren muistutti, että poliittisten instituutioiden nykyiset tehtävät ovat aikaisempien taisteluiden tulos. “Kansalaisyhteiskunnalla on perustavanlaatuinen tehtävä poliittisen asialistan muotoilemisessa ja siinä sen pitää olla aktiivinen”, painotti Wallgren.

Wallgren huomautti myös, että poliittisten puolueiden nykyinen rooli ja toimintatapa ei ole ainoa mahdollisuus. Aikaisemmin poliittiset puolueet ovat olleet myös yhteiskunnallisia liikkeitä. “Ideaalitilanne olisikin se, että puolueet olisivat myös yhteiskunnallisia liikkeitä”, kiteytti Wallgren.

Hilary Wainwrightin mielestä on myös hyödyllistä arvioida, missä vasemmistopuolueet ovat epäonnistuneet. Englannin Työväenpuolueen osalta hän nosti yhdeksi keskeiseksi epäonnistumiseksi puolueen organisoitumisen. Englannin ammattiyhdistysliikkeen jäsenet olivat automaattisesti myös Työväenpuolueen jäseniä. “Tämä johti siihen, että jäsenet olivat kiinnostuneita palkkatasosta ja muista vastaavista kysymyksistä. Toisaalta Työväenpuolue ei nähnyt jäseniään voimavarana, eikä hyödyntänyt jäsenistöön sisältynyttä potentiaalia”, totesi Wainwright.

Ranskalainen Europe Solidarite Sans Frontières -järjestöä edustava Perre Rousset piti nykyisen tilanteen keskeisimpänä ongelmana vaihtoehtojen puutetta. “On vain vasemmisto- tai oikeistohallitus, mutta kummallekaan niille ei ole vaihtoehtoa.”

Roussetin mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa Demokraatit eivät ole todellinen vaihtoehto Republikaaneille, niiden politiikassa on vain vivahde-eroja. “Poliittisten puolueiden tärkein tehtävä on tarjota poliittisia vaihtoehtoja, mutta hallinnoiminen on korvannut vaihtoehtojen esittämisen ja etsimisen.”

Rousset korosti myös globalisaation aiheuttaman muutoksen merkitystä. Hänen mukaansa emme enää elä tilanteessa, jossa markkinat olisivat kansallisia, valtioilla olisi kansallinen valuutta ja omat kansallisesti valitut valtiolliset elimet. Kun talous toimii globaalisti, pitää Roussetin mukaan kysyä, tarvitaanko myös eurooppalaisia puolueita tai eurooppalaista kansalaisuutta.

Filippiiniläisen Institute for Polular Democracy Nathan Gilbert Quimpo totesi Aasian tilanteen olevan hyvin erilainen Eurooppaan verrattuna. Hänen mukaansa Aasiassa on sekä autoritaarisia poliittisia järjestelmiä ja toisaalta eriasteisia demokraattisia järjestelmiä. Tilanne vaikuttaa sekä poliittisten puolueiden että yhteiskunnallisten liikkeiden rooliin.

Quimpon mukaan yksi keskeinen Aasian maita koskettava ongelma on korruptio. Korruptiossa on hänen mukaansa tapahtunut muutos. “Aikaisemmin Indonesiassa ja Filippiineillä korruptio liittyi keskeisesti Suhartoon ja Marcosiin, mutta heidän kukistuttua korruptio on levinnyt koko poliittiseen järjestelmään.”