Simon Castro-Wooldridge murentaa käsissään romahtaneen talon kivimurskaa.

"Pelkkää savea ja kiveä. Tämä terveyskeskus rakennettiin kuusi vuotta sitten, ja nyt se on järistyksen jäljiltä maan tasalla."

Ranskalaisen humanitaarista apua toimittavan järjestön Médecins du Monden projektikoordinaattori katselee surullisen näköistä kivikasaa, joka ennen palveli Sindhupalchowkin potilaita. Keväällä 2015 iskenyt maanjäristys vaati Nepalin keskiosassa sijaitsevassa piirikunnassa noin 3 700 ihmisen hengen; koko maassa kuolonuhreja oli noin 9 000.

"Terveyskeskus rakennettiin valtion rahoilla, mutta rakentamisen maanjäristyskestävyyttä ei seurattu, vaikka teoriassa vaatimukset ovat olemassa. Tässä on selkeästi yritetty säästää, mutta lopputulos on tullut huomattavasti kalliimmaksi", Castro-Wooldridge kertoo.

Myös alueen muu rakennuskanta on surullisen näköistä. Kylänraitilla näkyy kasaan romahtaneita rakennuksia tiheään. Niiden vieressä on pieniä peltihökkeleitä, jotka on rakennettu kyläläisten väliaikaisiksi kodeiksi.

Sairaala on vielä pystyssä, mutta romahtamisvaaran vuoksi se on käyttökelvoton ja viereen on kyhätty telttasairaala.

"Vakavammat tapaukset on pakko hoitaa lähimmän kaupungin sairaalassa, jonne on pitkä matka, eikä kyläläisillä ole välttämättä varaa matkustaa", Castro-Woolridge kertoo.

Médecins du Monde on työskennellyt alueen naisten lisääntymisterveyden parantamiseksi jo vuodesta 2007. Vuonna 2015 hanke oli tarkoitus kääriä pakettiin, mutta maanjäristys muutti suunnitelmat.

Järjestön työ muuttui ensiavun toimittamiseksi ja romahtaneiden terveyskeskusten jälleenrakentamiseksi. Työtä rahoittaa EU:n humanitäärinen avustusyksikkö.

"Tässä on selkeästi yritetty säästää, mutta lopputulos on tullut huomattavasti kalliimmaksi."

Médecins du Monden tiimi oli aluksi liikkuva. Maa- ja ilmateitse toimivat yksiköt hoitivat sekä fyysisesti että henkisesti haavoittuneita kyläläisiä. Alueen 75 terveyskeskuksesta jopa 44 romahti.

"Järjestömme on rakentanut tähän mennessä 18 väliaikaista terveyskeskusta, jotka palvelevat yhteensä noin 3 000:ta–4 000:ta henkeä", Castro-Wooldridge kertoo.

"Niiden käyttöikä on noin kymmenen vuotta. Tarkoitus on tehdä työmme tarpeettomaksi, sillä pysyvien terveyskeskusten rakentaminen on lopulta valtion vastuulla."

Byrokratiaa ja valtataisteluita

Jälleenrakennuksen vauhti on kuitenkin tähän mennessä ollut tuskallisen hidas. Hallituksella on mennyt kahdeksan kuukautta pelkän jälleenrakennusta koordinoivan elimen aikaansaamiseksi.

"Jälleenrakentamiseen haluttiin perustaa erillinen yksikkö, jotta rahaa voitaisiin paremmin valvoa ja kanavoida, mutta aika on mennyt lähinnä byrokratiaan ja poliittiseen valtataisteluun siitä, minkä puolueiden jäsenet valvovat rahankäyttöä", Castro-Wooldridge sanoo.

Lisäksi valtion virkamiehiä ja poliitikkoja on jäänyt kiinni jälleenrakennukseen tarkoitettujen varojen väärinkäytöstä. Jälleenrakennusviraston johtajaksi valittiin joulukuussa insinööri Sushil Gyewal, joten työn toivotaan nyt vihdoin vauhdittuvan.

Kauppasaarto ja kylmä talvi haasteina

Nepalin kulunut talvi on ollut yksi kylmimmistä pitkään aikaan. Lämpötilat ovat paikoin laskeneet pakkaselle, ja terveyskeskuksiin virtaa väkeä, jotka kärsivät paleltumista ja kylmyydestä johtuvista hengitystiesairauksista.

"Pojanpoikani, jonka saimme pelastettua romahtaneesta rakennuksesta kolmetuntisen taistelun jälkeen, on nyt jatkuvasti sairas", kertoo peltimajassa asuva Bishnu Maya Giri.

Valtion talviavustuspaketit ovat saapuneet liian myöhään, ja puutetta on kärsitty perustuslakiuudistuksesta seuranneen kauppasaarron vuoksi myös polttoaineesta ja kaasusta. Jälleenrakennukseen annetut avustukset ovat puolestaan olleet liian pieniä.

"Saimme valtiolta avustusrahaa noin 140 euroa, mutta se ei millään riitä talomme jälleenrakentamiseen", kertoo talonsa menettänyt Mangali Lama.

"Tuntuu turhalta rakentaa nyt uutta taloa, jos toinen vielä isompi maanjäristys vetäisi sen jälleen maan tasalle."

Monet eivät ole edes aloittaneet rakentamista, sillä he odottavat valtion avustusrahoja edelleen.

"Avustusrahat on luvattu toimittaa kolmessa erässä, ja avun saaminen sisältää valtavan määrän vaatimuksia ja byrokratiaa. Jos perhe on esimerkiksi saanut jo avustusta vaikkapa kansalaisjärjestöltä, se ei ole oikeutettu valtionapuun", Castro-Wooldridge kertoo.

Siksi moni lykkää jälleenrakentamista. Osa pelkää myös uutta maanjäristystä, josta on huhuttu mediassa jo pitkään. Tutkijat ovat analysoineet, että viime kevään järistys ei olisi ollut tarpeeksi voimakas purkamaan maan jännitettä, joten mannerlaatat saattavat vielä liikahtaa voimakkaasti.

"Tuntuu turhalta rakentaa nyt uutta taloa, jos toinen vielä isompi maanjäristys vetäisi sen jälleen maan tasalle", kertoo teekauppaa pitävä Maya Tamang.

Kauppasaarron vuoksi myös monien rakennustarvikkeiden tuonti on rajoitettua. Rakennuskoneet tarvitsevat lisäksi bensaa, ja ilman sitä ne seisovat paikoillaan.

"Olemme onneksi käyttäneet alusta lähtien paikallisia raaka-aineita, rakennuttajia ja työvoimaa, toisin kuin moni muu järjestö, joiden työt ovat talven seisoneet paikallaan", Castro-Wooldridge kertoo. "Aina jostain olemme saaneet bensaakin, vaikka hinta on moninkertainen."

Kauppasaarto ei onneksi ole myöskään vaikuttanut järjestön lääkevarastoihin.

"Sattumoisin tilasimme valtavan määrän lääkkeitä juuri ennen kauppasaartoa, joten omissa terveyskeskuksissa lääkepula ei ole vielä päässyt yllättämään."

Artikkeli on toteutettu ulkoministeriön apurahalla.