EU päättää todennäköisesti ensi vuonna siitä, miten säädellä niin sanottujen konfliktimineraalien kauppaa. Aihe on ollut tapetilla vuosia, mutta kaikki vaihtoehdot ovat yhä auki, sillä Euroopan parlamentin mielestä konfliktimineraalikauppaan osallistuvien yritysten pitäisi noudattaa sitovia sääntöjä, komissio taas haluaisi vapaaehtoisuuteen perustuvan järjestelyn.

Neuvotteluihin osallistuvat myös EU:n jäsenmaat, joiden muodostama neuvosto yrittää saada kuluvana syksynä aikaan yhteisen kannan asiaan. Sen jälkeen kolmikon on tarkoitus neuvotella yhdessä, kertoo Suomen ulkoministeriön markkinoillepääsy-yksikön päällikkö Marjut Akola.

Suomi on toistaiseksi kannattanut konfliktimineraalien kaupan sääntelyä vapaaehtoisen mallin mukaan. Kansalaisjärjestöt taas haluaisivat europarlamentin tavoin sitovia sääntöjä. Ne jättivät viime viikolla ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakalle (kok) kirjeen (pdf), jossa muistutetaan, ettei ihmisoikeuksien kunnioittaminen voi olla vapaaehtoista.

"Vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä on käytännössä osoittautunut tehottomaksi. Suomen tulisikin ottaa kantaa sitovan sääntelyn ja ihmisoikeuksien puolesta tukemalla parlamentin ehdotusta", sanoi Eettisen kaupan puolesta ry:n toiminnanjohtaja Lotta Staffans.

Kaupan arvo yli 123 miljardia euroa

Ehdotettu sääntely koskisi volframia, kultaa, tinaa ja tantaalia, joista valmistetaan esimerkiksi tietokoneita, kännyköitä ja moottoreita. Niiden kaupan globaali arvo on vuosittain yli 123 miljardia euroa, josta EU:n osuus oli noin 16 prosenttia vuonna 2013.

Mineraalien tiedetään rahoittaneen konflikteja ja ihmisoikeusloukkauksia esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa ja Kolumbiassa. Pahamaineisimpia esimerkkejä on Kongon demokraattinen tasavalta, jossa aseelliset ryhmittymät pitävät hallussaan kaivoksia. Koska EU:n yritysten ei tällä hetkellä tarvitse selvittää ostamiensa mineraalien alkuperää, on mahdollista, että ne tukevat tietämättään väkivaltaisuuksia.

Yhdysvalloissa on jo voimassa laki, joka säätelee konfliktimineraalien hankintaa Afrikan Suurten järvien alueelta. Euroopan komissio ehdotti viime vuonna ratkaisuksi järjestelmää, jossa mineraalien maahantuojat noudattaisivat vapaaehtoisesti niin sanottua huolellisuusvelvoitetta mineraalikaupan haitallisten vaikutusten kitkemiseksi. Ehdotus ei kelvannut parlamentille, jonka viimekeväisen kannan mukaan sääntelyn ei pitäisi olla vapaaehtoista, ja sen tulisi koskea maahantuojien lisäksi myös konfliktimineraaleja sisältäviä tuotteita valmistavia yrityksiä, kuten kännykkä- ja autovalmistajia.

Parlamentin ehdotuksessa raaka-aineita tuovat yritykset joutuisivat tunnistamaan konfliktimineraalien kauppaan liittyvät riskit, vähentämään niitä, raportoimaan toimistaan ja alistamaan ne kolmannen osapuolen tarkasteltaviksi. Raaka-aineita hyödyntäville yrityksille sääntely olisi hieman kevyempää.

"Esitys ei vaadi, että mineraalien on oltava sataprosenttisesti konfliktivapaita vaan että yrityksillä on prosessi, jossa riskejä yritetään minimoida. Näin vältetään se, että yritykset eivät vain lähde jostakin maasta pois", kertoo toiminnanjohtaja Sonja Vartiala Finnwatch-järjestöstä, joka on sitovan sääntelyn kannalla.

Suomi hyötyisi sääntelystä

Suomi neuvottelee neuvostossa asiasta toistaiseksi komission vapaaehtoisuuteen perustuvan ehdotuksen pohjalta.

"Vapaaehtoinen järjestelmä on kannustava, ja se edistää mineraalien ja metallien laillista ja vastuullista hankintaa konfliktialueilta. Järjestelmän on oltava toimiva myös yritysten näkökulmasta, eikä se saa asettaa niille liian suurta hallinnollista taakkaa", sanoo ulkoministeriön Marjut Akola.

Hänen mukaansa vapaaehtoisuuden puolesta puhuu myös se, että moni yritys soveltaa jo valmiiksi vapaaehtoisesti huolellisuusvelvoitetta.

Vapaaehtoisuutta kannattaa ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tietojen mukaan myös ainakin 11 muuta EU-maata. Saksa, Ruotsi ja Portugali sen sijaan ovat ilmaisseet kiinnostuksensa sitovaa sääntelyä kohtaan.

Sonja Vartialan mielestä Suomen kannoissa kyse ideologisesta suhtautumisesta sääntelyyn sekä Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) kantojen seuraamisesta,  EK kun on ollut huolissaan sääntelyn vaikutuksista pk-yrityksiin. Vartiala kuitenkin muistuttaa, että raskaimmat velvoitteet lankeaisivat Applen ja Microsoftin kaltaisille isoille raaka-aineiden maahantuojille, mistä taas pienemmät yritykset hyötyisivät.

Vartialan mukaan myöskään väite siitä, että yritykset olisivat jo mukana vapaaehtoisissa aloitteissa, ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi komission oman selvityksen mukaan 93 prosenttia konfliktimineraalikauppaan osallistuvista EU:n yrityksistä ei käsittele asiaa linjauksissaan tai vuosiraporteissaan.

Hän muistuttaa, että Suomi on Euroopan suurin kullantuottaja ja se hyötyisi mineraalilainsäädännöstä.

"On aika hölmöä, että Suomi vastustaa sitä, että kilpailijat, kuten Filippiinit tai Kongo, joutuisivat selvittämään, mistä kulta tulee."