Valtaosa maailman maista kannattaa kansainvälistä asekauppasopimusta, mutta kun YK:n johtamat neuvottelut heinäkuussa käynnistyvät, edessä on monia esteitä.

"Kaikkein eniten tullaan vääntämään siitä, kenelle saa myydä aseita ja milloin. Useat valtiot tulevat ajamaan omaa etuaan, kun sovitaan eri asejärjestelmistä ja kaupan muodoista", sanoo  Suomen Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Isojen aseviejävaltioiden, kuten Kiinan ja Venäjän, pelätään käyttävän sopimusprosessia valtapelin välineenä. Ne ovat jo ehdottaneet sopimukseen lievennyksiä. Kun neuvotteluissa samaan aikaan pyritään konsensukseen, vaarana on, että sopimus vesittyy kokonaan.

Johansson ja Sadankomitean pääsihteeri Eekku Aromaa edustavat Suomen kansalaisjärjestöjä neuvotteluissa kansainvälisestä asekauppasopimuksesta New Yorkissa 2.–27. heinäkuuta.

Heidän mukaansa periksi antaminen neuvotteluissa olisi parempi lopettaa ajoissa. Kaikkia maita ei ole pakko saada mukaan hinnalla millä hyvänsä, sillä sopimus on mahdollista viedä syksyllä olevaan YK:n yleiskokoukseen.

Järjestöjen tärkein tavoite on, että sopimuksessa olisi mukana niin sanottu varovaisuusperiaate.

"Jos on olemassa merkittävä riski, että aseet päätyisivät tahoille, jotka syyllistyvät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, hallitusten ei tule myöntää myyntilupaa", Johansson linjaa.

Myös kaikille pakollisten, yhteisten sääntöjen sopiminen on järjestöjen mukaan tärkeää.

"Kansainvälisen normiston puuttuessa esimerkiksi Ranskasta Kongon demokraattiseen tasavaltaan laillisesti myydyt aseet muuttuvat helposti laittomiksi, kun ei tiedetä, mitä Kongon hallitus kyseisillä aseilla tekee", Johansson kuvailee.