Aluevaltauksia puita istuttamalla

Vietin Länsirannalla kolme kuukautta ihmisoikeustarkkailijana joulukuun alusta maaliskuun alkuun. Kokemus oli mielenkiintoinen, silmiä avaava ja hetkittäin raskas, mutta hetkeäkään en olisi halunnut vaihtaa pois.

Vaikka varsinainen fyysinen väkivaltakin on läsnä palestiinalaisyhteisöissä usein Israelin armeijan ja siirtokuntalaisten läsnäolon vuoksi, on miehityksen arki huomattavasti enemmän rakenteellista, epäsuoraa väkivaltaa. Rakenteelliseksi väkivallaksi voidaan sanoa esimerkiksi katujen varsilla olevia armeijan tarkastuspisteitä ja muita liikkumisen esteitä, jotka hidastavat ja vaikeuttavat tavallisten palestiinalaisten jokapäiväisiä askareita, kuten työmatkoja. Koskaan ei voi olla varma kuinka kauan jonkin tietyn matkan kulkemiseen menee aikaa.

Kuluneen kolmen kuukauden aikana minulle valkeni erityisesti se, miksi israelilaiset siirtokunnat palestiinalaisalueilla ovat ongelmallisia. Ihmisoikeusjärjestö B´Tselemin mukaan Länsirannalla asui vuonna 2008 478 000 israelilaista siirtokuntalaista ja heidän määränsä on jatkuvassa nousussa. B´Tselemin mukaan mukaan siirtokuntien asukasmäärien kasvu on kolminkertainen Israelin yleiseen väestönkasvuun nähden.

Siirtokuntien kasvaessa ja levittäytyessä palestiinalaisten hallussa olevat alueet Länsirannalla kapenevat entisestään, ja toiveet elinkelpoisen palestiinalaisvaltion luomisesta heikkenevät. Le Monde Diplomatique -lehti on osuvasti kuvannut kehitystä kartalla ”Itä-Palestiinan saaristosta”, jossa Israelin hallitsemat alueet Länsirannalla on esitetty merenä.

Tuolloin vietettiin Israelin kansallista ”puiden uutta vuotta”, Tu Bishvatia, jota juhlistetaan puita istuttamalla. Siirtokuntalaiset tulivat armeijan turvaamana Karmelin ja Um Al Kherin vieressä sijaitsevalle kukkulalle viettämään juhlapäivää. Noin viidenkymmenen siirtokuntalaisen joukko istutti parikymmentä taimea. Yhtä aikaa juhlinnan ja istutuspuuhien kanssa siirtokunnan turvallisuushenkilö ajoi autolla paikalle ja pystytti kukkulalle ”ei läpipääsyä” -liikennemerkin. Siirtokuntalaisten poistuttua armeijan sotilaat tulivat kertomaan Um Al Kherin kyläläisille, että tästä lähtien heillä ei ole enää asiaa kukkulalle. Vuohia ja lampaita kaitsevien paimenten oli tästä päivästä lähtien etsittävä käyttöönsä vaihtoehtoinen reitti kukkulan ympäri. Kaksi päivää tämän tapahtuman jälkeen siirtokuntalaiset pahoinpitelivät kaksi kansainvälistä aktivistia, jotka kulkivat beduiinipaimenten seurassa kohti laidunmaita.

Alueiden haltuunotto etenee usein pienin askelin niin, ettei yksittäinen tapahtuma herätä kansainvälistä uutiskynnystä. Miksi nyt puiden istuttamisen pitäisi kiinnostaa ketään? Siirtokunnat ovat kuitenkin kansainvälisen humanitäärisen oikeuden mukaan laittomia, ja tällaisten yksittäistapausten kautta yhä suurempi osa palestiinalaisten alueista päätyy israelilaisten hallintaan. Media on hyvin harvoin todistamassa tällaisia tilanteita, sillä niihin ei liity kivien heittelyä, kyynelkaasua, kumiluoteja tai mitään muutakaan, mikä näyttäisi räväkältä uutiskuvissa.

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.