Kuka puolustaisi suomalaisia köyhiä?

Lääkärilehti uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan köyhimpien suomalaisten 35-vuotiaiden elinajanodote on pudonnut. Pudotus yllätti tutkimuksen tekijätkin, sillä koko väestössä elinajanodote on kasvanut.

Rikkaimman 35-vuotiaiden viidenneksen elinajanodote on naisilla 86,2 ja miehillä 82 vuotta. Köyhimmällä viidenneksellä vastaavat luvut ovat 79,4 ja 69,5 vuotta.

Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen välillä elinajanodotteen ero kasvoi miehillä 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen ja naisilla 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen, tutkijat toteavat.

Lääkärilehden mukaan "alimmassa tuloviidenneksessä elinajanodotteen kasvu pysähtyi 1990-luvun alkupuolella".

Tammikuussa YLE kertoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta, jonka tulokset hätkähdyttivät. THL:n tutkimuksessa kerättiin vuonna 1987 syntyneiden tiedot kaikista viranomaisrekistereistä.

Neljäsosalta löytyi jonkinlainen merkintä rikos-, sakko tai tuomioistuinrekistereissä. Pojista merkintä löytyi joka kolmannella, tytöillä puolestaan harvemmalla.

THL:n tutkimus myös osoitti, että aineellinen köyhyys todella periytyy.

Esimerkiksi yli viisi vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia sai toimeentulotukea.

"Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät myös mielenterveyspalveluja, syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia."

Kumpikin tutkimus kertoo karua kieltä 1990-luvun alun laman seurauksista.

Kun parhaillaan kamppaillaan koko Eurooppaa uhkaavan talouskriisin kanssa, olisi toivottavaa, ettei 1990-luvun alun virheitä toistettaisi.

Vajaan kahden vuosikymmenen takaiset valtiontalouden leikkaukset koskettivat kipeimmin pienituloisimpia. Eikä etuuksia ole leikkausten jälkeen nostettu aikaisemmalle tasolle.

Jos nyt ryhdytään valtiontaloutta pelastamaan leikkauksilla, varmistetaan se, että köyhimmän väestönosan elämänlaatu edelleen putoaa.