Positiivisen syrjinnän puolesta

Kiitos perussuomalaisten Suomessa on virinnyt keskustelu tasa-arvosta ja niin kutsutusta positiivisesta syrjinnästä. Ennen vaaleja puheenjohtaja Timo Soini ainoana puoluejohtajana kieltäytyi allekirjoittamasta rasismin vastaista julkilausumaa.

Vaalien jälkeen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen puhui levottomia saaden lopulta eduskuntaryhmältään nuhteet esiintymisistään. Samassa yhteydessä, 25. toukokuuta, perussuomalaisten eduskuntaryhmä hyväksyi kansanedustaja Jussi Halla-ahon muotoileman julistuksen ”syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan”.

Halla-ahon kynän jälki kuitenkin näkyi ryhmän julistuksessa. Sen avainlause on: ”Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.” Lisäksi vaaditaan: ”Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.”

Rajua tekstiä 39 kansanedustajan ryhmältä. Kirjaimellisesti tulkittuna perussuomalaisten kannanotto merkitsee irtiottoa kaikesta vähemmistöjen ja syrjittyjen hyväksi tehdystä työstä, kuten kansanedustaja Erkki Tuomioja blogissaan huomauttaa.

Ajatus positiivisen syrjinnän kieltämisestä on vieras myös Suomen perustuslaille, jonka viimeisessä uudistuksessa nimenomaisesti vahvistettiin perusoikeuksien toteutumista. Sisäasiainministeriön lainsäädäntöjohtaja Marko Viitanen kirjoittaa ministeriön blogissa: ”Meidän perustuslakimme ei turvaa ainoastaan symmetristä tasa-arvoa. Se edellyttää myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista.”

Viitanen viittaa kirjoituksessaan myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantaan,  ”ettei yhdenvertaisuussäännös edellytä kaikkien kansalaisten samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat seikat ole samanlaisia.”

Perussuomalaiset kutsuivat muut eduskuntaryhmät liittymään ja sitoutumaan julistukseensa. Ymmärrettävästi kutsuun ei ole vastattu. Ainoa poikkeus on ollut Kokoomuksen Nuorten Liitto, joka puheenjohtajansa Wille Rydmanin johdolla julkisti maanantaina perussuomalaisten ajatuksia myötäilevän kannanoton: ”Syrjintä ei ole koskaan positiivista”.

On myös muistettava, ettei perussuomalaisuus ole yksittäistapaus, kuten Jertta Blomsted kirjoittaa pian vaalien jälkeen julkaistussa arviossaan Ylen verkkosivuilla.

Blomstedt viittaa ranskalaisen Libération -lehden kolumnistiin Bernard Guettaan, jonka mukaan ”nyt on viimeistään myönnettävä, että kansallismielinen ja muukalaisvihamielinen ideologia on noussut uudestaan näkyviin Euroopassa, että ei enää ole kyse historiallisesta oikusta tai kansallisista tai paikallisista erityispiirteistä”.

Kansallismielisiä puolueita myös äänestetään vaaleissa, sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Yhdistävä tekijä sille viidennekselle, joka äänestää uusia kansallisia oikeistopuolueita on Blomstedin mukaan ”kaipuu sodanjälkeiseen kulta-aikaan”.

”Siihen aikaan, jolloin uudelleenrakennus nosti taloudenkasvun lukemiin, joiden perusteella tulevaisuus näytti aina vain paremmalta.” Kun näin ei enää ole, vaan suuri osa pitkäaikaistyöttömistä ei usko saavansa töitä, perussuomalaisten ajatuksille on kaikupohjaa.

Sen ohella, ettei perussuomalaisille anneta milliäkään periksi positiivisen syrjinnän vesittämisessä, on vastuullisten puolueiden kannettava vastuu työttömien ja muiden syrjäytyneiden aseman kohentamisesta.

Bernard Guettan mukaan ”ratkaisu ei löydy mistään muualta kuin Euroopan unionista. Rajojen sulkemiset ja kansalliset haaveet on syytä unohtaa.”