Väkivallattomuus väkivallan varjossa Lähi-idässä

Palestiinalaisten ja Israelin armeijan välisissä yhteenotoissa kuoli 14 ihmistä 15. toukokuuta. Mitä tapahtui?

Sunnuntaina vietettiin nakbaa, joka on palestiinalaisten kansallinen surupäivä vuoden 1948 tapahtumien muistoksi. Tuona vuonna Israelin perustamista seuranneessa sodassa arabimaita vastaan sadat tuhannet palestiinalaiset karkotettiin tai he pakenivat kodeistaan. Tuhannet siviilit kuolivat ja yli 400 palestiinalaiskylää ja -keskusta tuhottiin kokonaan.

Electronic Intifada -sivuston koostama interaktiivinen kartta antaa näille kasvottomille numeroille ihmismäisemmän muodon. EI on koonnut valokuvista ja historiaa ja nykypäivää yhdistävistä tilastoista tutkittavan tietokannan. Kartalle piirtyy hyvin Israelin syntyhistorian synkkä luku, jossa kokonainen kansanryhmä pyyhittiin pois uuden valtakunnan maantieteestä.

Vuosikymmeniä jatkunut turhautuminen pakolaisten keskuudessa on purkautunut ajoittain väkivaltana, mutta nyt arabimaiden demokraattisen kevään innoittamana ovat Gandhin ja Martin Luther Kingin ajatukset saaneet entistä vahvempaa juurta. Niin myös sunnuntaina. Israelilla on oikeus puolustaa rajojaan, mutta kohtuuttoman väkivallan käyttö on valitettavan tuttua viime vuosilta. Tällä kertaa kiviä heitteleviä poikia kohti suunnattiin jopa tykistötulta.

Pelkästään suomalaista valtamediaa seuraamalla saattoi tämä laajempi kuva jäädä kokonaan näkemättä. Muun muassa Helsingin Sanomissa kerrottiin väkivallan alkaneen, kun "Israelin perustamista protestoineet palestiinalaiset yrittivät sunnuntaina ylittää Israelin rajan Syyriassa ja Libanonissa". Tämä on kovin kaukana siitä tarinasta, jonka pääroolissa on evakkojen kaipuu kotiseuduilleen.