"Talouskasvu ei yksin riitä tuomaan kehitystä kaikille. Onkin tärkeää, että selonteko velvoittaa yritykset toimimaan vastuullisesti ja noudattamaan YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita. Näin ei valitettavasti nyt aina tapahdu", sanoo kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen.

Myös yksityisen sektorin avoimuuteen liittyy paljon haasteita, sillä yritysten toimintaa suojaa usein liikesalaisuus.

"Järjestöt ovat johdonmukaisesti vaatineet, että kaikkia kehitystoimijoita on koskettava samat pelisäännöt. Näin ollen kun Suomi suuntaa merkittävän määrän kehitysyhteistyövaroja yrityksille, raportoinnin ja avoimuuden vaatimusten tulee koskea myös niitä. Suomalaisten pitää pystyä seuraamaan veroeurojensa käyttöä ja sitä mitä rahoilla saadaan aikaan", Lappalainen sanoo.

Järjestöt pitävät tärkeänä, että Suomi sitoutuu tukemaan kehitysmaiden omaa yrittäjyyttä ja veropohjien vahvistamista. Nyt kehitysmaat menettävät moninkertaisesti kehitysyhteistyön verran varoja verovälttelyn takia. Samaan aikaan kun kehitetään kehitysmaiden verohallintoa, on tärkeää suitsia kansainvälistä veronkiertoa.

"Suomessa sähkönsiirtoyhtiö Carunan ilmitullut verovälttely ja rajut hinnankorotukset ovat esimerkki siitä, minkälaisten ongelmien kanssa kehitysmaat ovat painiskelleet vuosikymmeniä. Yritykset saavat usein solmittua kehitysmaissa maiden itsensä kannalta epäsuotuisia sopimuksia. Niissä huomioidaan vain harvoin avun laatua", sanoo Lappalainen.

Kehityspoliittinen selonteko määrittelee Suomen kehityspolitiikan päämääräksi edelleen köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen sekä mainitsee ihmisoikeuksien toteutumisen keskeisenä tavoitteena. Uutta on, että selonteko painottaa vahvasti Suomen omaa etua ja suomalaisen osaamisen merkitystä kehitysyhteistyössä.

"Selonteon yksi pohjavire on perustella, miksi Suomi ylipäätään tekee kehitysyhteistyötä. Hyödyllisyys on yksi tapa tarkastella asiaa, mutta olisin kaivannut sen rinnalle myös yhteisvastuuta ja hädänalaisten ihmisten puolustamista itseisarvona. Suomalaisten edun painottaminen on paluuta menneisyyteen eikä se ole tehokkain tapa vähentää köyhyyttä. Nyt onkin tärkeää, ettei toisteta samoja virheitä kuin 1980-luvulla vaan otetaan niistä oppia", Lappalainen sanoo.

Kansalaisjärjestöjen mielestä on ilahduttavaa, että Suomi on lisäämässä tukeaan vähiten kehittyneisiin maihin. Tavoitteena on erityisesti parantaa naisten asemaa ja keskittää apua hauraisiin valtioihin. Järjestöjä kuitenkin huolestuttaa tavoitteen konkreettinen toteutus, kun samaan aikaan varsinaiseen kehitysyhteistyöhön suunnatuista varoista leikataan lähes puolet. Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, demokratiakehitys ja haurailla alueilla toimiminen ovat aiheita, joiden parissa järjestöt ovat toimineet tuloksellisesti jo pitkään. Nyt järjestöjen tuesta on kuitenkin leikattu 43 prosenttia, ja työtä on jouduttu supistamaan merkittävästi.

"Kansalaisjärjestöt toimivat kaikkein köyhimmissä maissa ja haavoittuvimpien ihmisryhmien parissa sekä tarjoavat muun muassa terveyspalveluja ja koulutusta. Vahva kansalaisyhteiskunta myös tukee demokratiaa ja kitkee korruptiota - ja tästä hyötyvät myös yritykset", sanoo Lappalainen.

Selonteko nostaa esille kansalaisyhteiskunnan merkityksen ja näkee järjestöt tärkeinä toimijoina kehitysyhteistyössä. Järjestöjen huolena kuitenkin on, että kansalaisyhteiskunnan toimijoiden moninaisuutta ja itsenäistä roolia ei enää huomioida kuten aiemmin, vaan selonteko korostaa erityisesti isoimpien järjestöjen merkitystä hankkeiden toteuttajina.

"Pienten ja suurten järjestöjen kirjo tarjoaa sadoille tuhansille suomalaisille mahdollisuuden osallistua kehitysyhteistyöhön käytännössä ja ne kanavoivat suuren määrän asiantuntijuutta, vapaaehtoistyötä ja lahjoitusvaroja kehitysmaihin. Esimerkiksi vuonna 2014 järjestöt keräsivät kehitysyhteistyöhön sata miljoonaa euroa lisärahaa", Lappalainen muistuttaa.