Selonteon lopussa esitetyissä painopistealueissa kestävä kehitys tulee vasta kahdeksantena. Siinä sitoudutaan esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen sekä ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan toimimiseen. Nämä kaikki ovat hyviä tavoitteita, mutta on kysyttävä, kuinka vakavasti niitä aiotaan toteuttaa, kun hallitus on leikannut 40 prosenttia kehitysyhteistyömäärärahoja ja lopettanut päästökauppatulojen kohdentamisen ilmastorahoitukseen.

Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä on nostettu selonteon tärkeimmäksi painopisteeksi, kuten oikein onkin. Ongelmallista sen sijaan on se, mitä tai minkälaista toimintaa EU:ssa selonteossa halutaan parantaa. Huomio on unionin yhteisen puolustuksen vahvistamisessa, puolustusmarkkinoiden kehittämisessä, hybridivaikuttamiseen varautumisessa tai solidaarisuus- ja yhteisvastuulausekkeiden mukaisten valmiuksien täytäntöön panemisessa.

EU:ta käsittelevän osion viimeisessä lauseessa todetaan: "Suomi edistää EU:n ilmastotavoitteiden ja energiaunionin tavoitteiden toteutumista." Tämän selvemmin tuskin voidaan osoittaa, kuinka marginaalisessa asemassa ilmastopolitiikka selonteossa on.

Turvallisuusympäristön muutosta liioiteltu

Esitellessään valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa ulkoministeri Timo Soini totesi, että keskeisin muutos Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on Venäjän toteuttama Krimin valtaus ja sota Ukrainassa.

Krimin valtaus ja sen liittäminen Venäjään oli kansainvälisen oikeuden vastaista. Selonteon näkemys Euroopan ja erityisesti Itämeren alueen turvallisuustilanteen merkittävästä muutoksesta on kuitenkin liioiteltu.

Itämeri on merkittävä myös Venäjälle, sillä noin 40 prosenttia Venäjän kokonaisviennistä ja öljyn viennistä kulkee Itämeren kautta, ja koko maan talous on tästä riippuvainen. On hyvin epätodennäköistä, että Venäjä aktiivisesti ryhtyisi horjuttamaan sen taloudelle näin merkittävän alueen tasapainoa. Itämeren alueen turvallisuutta on rakennettava kaikkien sen alueen valtioiden tasapainon, ei yhden valtion tai liittouman ylivoiman, varaan. Tämä on myös Venäjän edun mukaista, koska kriisi Itämerellä estäisi sen viennin sekä romuttaisi Venäjän ja erityisesti Pietarin talouden.

Natossa Suomen pysyttäytyminen konfliktien ulkopuolella heikkenee

Samoin kuin aiemmin julistettu Nato-selvitys selonteon mukaan Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys olisi viisainta toteuttaa yhdessä Ruotsin kanssa ja samanaikaisesti.

Sotilaallinen liittoutumattomuus ei takaa sitä, etteikö Suomi joutuisi vedetyksi mukaan laajempaan sotilaalliseen konfliktiin, Naton jäsenenä Suomi sen sijaan joutuisi osapuoleksi kaikissa Natoon kohdistuvissa konfliktitilanteissa. Naton viidennen artiklan mukaiset turvatakuut ja niiden tehokkuus riippuvat viime kädessä siitä, millaista apua Naton jäsenmaat ovat valmiita antamaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle maalle tai maille.

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden osalta olennainen kysymys on se, haluammeko olla mukana vanhakantaiseen voimapolitiikkaan sekä taktisiin ydinaseisiin luottavassa sotilasliitossa, ja uskommeko jäsenyyden vahvistavan Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.

Sotilasliittoon liittymisestä käytävän väittelyn sijaan Sadankomitean mielestä olennaisempaa olisi keskittyä vahvistamaan kansainvälistä yhteistyötä sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen, väestönkasvun hillitseminen sekä tuloerojen kaventaminen sekä kansallisesti että kansainvälisesti ovat Suomen kannalta huomattavasti olennaisempia ja ajankohtaisempia kysymyksiä kuin se, liittyykö Suomi Natoon vaiko ei.

Miksi selonteko piti julkaista ennen Britannian kansanäänestystä?

Selonteon julkistaminen vajaata viikkoa ennen Iso-Britannian kansanäänestystä on outo valinta. Kansanäänestyksen tulos, varsinkin jos eroa kannattavat voittavat, vaikuttaa merkittävästi EU:n tulevaisuuteen ja sen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Eduskunta ei myöskään ennen sen kesälomaa ehdi käsitellä selontekoa kuin lähetekeskustelussa.

Selonteon julkistamisessa eduskunnan syysistuntokauden alussa ei olisi menetetty mitään. Julkistamisen siirtäminen, mitä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös parlamentaarinen seirantaryhmä oli yksimielisesti esittänyt, olisi sen sijaan mahdollistanut sekä Iso-Britannian kansanäänestyksen tuloksen, että EU:n globaalistrategian arvioinnin selonteossa ennen sen eduskuntakäsittelyä.