Marimekko, pysykää hyvien puolella!

Suomalaisille rakas Marimekko tekee yhteistyötä japanilaisen vaatejätti Uniqlon kanssa. Marimekon kuoseja käytetään Uniqlon edullisissa vaatteissa ja kodintekstiileissä, joita myydään maailmanlaajuisesti. 

Vastuullisuudessa Uniqlolla on paljon parannettavaa.

Good on You -sivusto arvioi Uniqlon vastuullisuustyön “hyväksi aluksi”, mutta kehitystä varjostaa viiden vuoden takainen tapaus, jossa Uniqlo veti yhtäkkiä tilauksensa indonesialaiselta Jaba Garmindon tehtaalta, aiheuttaen tehtaan konkurssin. 

Irtisanotut työntekijät jäivät ilman toimeentuloa ja irtisanomiskorvauksia. Maksut ovat lakisääteisiä, mutta konkurssiin menneellä tehtaalla ei ole varaa maksaa niitä. 

Vastaavanlaisia tehtaiden hylkäämisiä on tapahtunut vaateteollisuudessa ennenkin, mutta esimerkiksi Nike ja Adidas ovat lopulta suostuneet maksamaan erorahoja vaatteidensa tekijöille. Vaan Uniqlo ei.

Koronan takia Jaba Garmindon entiset työntekijät ovat menettäneet nekin työt, joita he ovat irtisanomisen jälkeen saaneet esimerkiksi katuruoan kauppiaina. 

Miten tämä liittyy Marimekkoon?

Jos jokin vaatebrändi edustaa suomalaisuutta, on se Marimekko. Toki Marimekon omassa toiminnassakin on vastuullisuuden osalta kehitettävää, milläpä yrityksellä ei olisi, mutta sen arvot ovat kohdallaan.

Hyvisten ei pitäisi tehdä yhteistyötä pahisten kanssa. 

Marimekon Marihenki on sitä, että “ollaan aina rehtejä kaikkia ja kaikkea kohtaan”. Uniqlo ei ole toiminut Marihengen mukaisesti, ja Marimekolla olisikin paikka vaatia rehtiyttä myös yhteistyökumppaniltaan.

Kansalaisjärjestöt ja ammattiyhdistys ovat painostaneet Uniqlota jo vuosia, mutta kampanjointi ei ole saanut brändiä kantamaan vastuutaan. Puille paljaille joutuneiden työntekijöiden viimeinen oljenkorsi ovat Uniqlon yhteistyökumppanit, joiden vaikutusvallan toivotaan saavan japanilaismerkin maksamaan työntekijöille kuuluvat korvaukset.

Korvausten kokonaissumma, 5,5 miljoonaa dollaria saattaa kuulostaa isolta summalta, mutta jos se suhteutetaan Uniqlon toimitusjohtajan, Japanin rikkaimman miehen Tadashi Yanain 24 miljardin omaisuuteen, ei se enää kuulostakaan niin valtavalta. 

Mitä vastuullisuus oikein on?

Jaba Garmindon tapaus kertoo karua kieltä siitä, mitä vaateteollisuuden monimutkaiset tuotantoketjut pahimmillaan tarkoittavat työntekijöiden oikeuksille. 

Nopeiden voittojen toivossa tuotanto siirretään maihin, joissa työntekijöiden sosiaali- ja oikeusturva on heikko. Shokin iskiessä riskin kantavat usein alihankkijat ja lopulta työntekijät – ei tuotteen tilaava yritys. 

Tapaus muistuttaa myös siitä, että vastuullisuus ei ole vain auditointeja, raportteja ja raaka-aineiden syynäämistä. Se on sitä, että mennään askel pidemmälle. 

Sen sijaan että varmistetaan, ettei vahingoiteta ihmisiä tai ympäristöä, yritysten tulisi aktiivisesti parantaa niitä. Tässä olisi Marimekon mahdollisuus.

Kysy somessa Marimekolta, mitä se aikoo tehdä Uniqlon tilanteelle. Eikö olisikin mahtavaa, että Marimekon unikkokimpun kanssa lähetetty vetoomus saisi Uniqlon vihdoin toimimaan?

Käytä somessa tunnistetta #PayUpUniqlo ja tägää postaukseesi Marimekko, Uniqlo ja Eetti!