Rauhanliitto: Miinakieltosopimuksesta irtautuminen olisi irvokasta
"Suomen on tärkeää osallistua sopimuksiin, joilla luodaan yhteisiä pelisääntöjä siihen, mikä sodankäynnissä on sallittua ja mikä ei", toteaa Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
Suomi liittyi miinakieltosopimukseen vuonna 2012, yli kymmenen vuoden valmisteluprosessin jälkeen. Se oli 159. sopimuksen allekirjoittanut valtio.
"Miinakieltosopimuksesta irtautuminen parin vuoden jälkeen liittymisestä, kuten nyt jotkut kansanedustajat ovat esittäneet, olisi irvokasta", toteaa Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. "Se antaisi kovin kummallisen kuvan Suomen suhtautumisesta humanitaariisin sopimuksiin ja sodankäynnin sääntöihin", hän jatkaa.
Miinakieltopäätöksen myötä puolutusvoimille luvattiin 200 miljonaa euroa miinojen korvaamiseen, joka päätettiin tehdä 8 vuoden aikana. Hankinnat aloitettiin vuonna 2009.
Liittyessään sopimukseen Suomi sitoutui hävittämään neljän vuoden sisällä vanhat miinavarastot, mikä suurelta osalta onkin jo tehty. Suomi kuitenkin päätti pitää muihin sopimusmaihin nähden poikkeuksellisen paljon miinoja harjoittelua varten. Varastoihin päätettiin jättää jopa 16 500 henkilömiinaa. Tämä on suurimpia määriä mitä yksikään sopimusosapuoli on ilmoittanut jättäneensä varastoihinsa, ja herätti sopimusta valmisteltaessa kysymyksiä.
Miinat kieltävään sopimukseen kuuluvat kaikki EU maat ja lähes kaikki Nato-maat. Alle 40 maailman valtioista on jättäytynyt sopimuksen ulkopuolelle.
"Suomen on tärkeää osallistua sopimuksiin, joilla luodaan yhteisiä pelisääntöjä siihen, mikä sodankäynnissä on sallittua ja mikä ei. Miinat eivät erottele sotilasta siviileistä. Ne ovat epäinhimillinen ase, jota sivistynyt valtio ei käytä. Miinakielto on todellinen siviilin suoja konfliktitilanteessa", toteaa Rauhanliiton toiminnajohtaja Laura Lodenius henkilömiinojen vastaisesta kampanjasta.
Miinakieltosopimuksen myötä henkilömiinojen tuotanto ja kansainvälinen kauppa on kokonaan tyrehdytetty ja käytännössä niiden käyttö konflikteissa on minimissään. Miinauhrien määrä on laskenut raivauksen johdosta dramaattisesti, eikä uusia miinoja enää kylvetä kuin harvoin akuuteissa kriiseissä, ja silloinkin pieniä määriä. Kansainvälinen yhteisö puuttuu tähänkin välittömästi, kuten nyt Ukrainassa, jossa henkilömiinojen käyttöä on epäilty.
Kommentit
Nykyoloissa Suomi voisi hyvin käyttää miinoja, koska meillä osataan lukea ja laatia karttoja. Niihin voidaan miinat merkata digitaalisesti koordinaatein ja näin varmistaa että ne löydetään myöhemmin ja poistetaan. Tiedän hyvin, että esim Egyptissä vanhat miinat ovat suurena vaarana, mutta selitys on että väestö ei osaa lukea eikä ymmärrä karttoja. (kokemusta on)
Miinojen korvaaminen muilla vehkeillä on vaikeaa ja kallista. Tietääkseni Venäjä ei ole allekirjoittanut ja siksi Suomen on turha olla mukana.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia