"Olen ollut pitkään sitoutunut Solidaarisuuden toimintaan ja tämän vuoksi puheenjohtajaksi ryhtyminen oli minulle helppo ratkaisu", kertoo Sundman.

Sundman työskenteli Kepan toiminnanjohtajana vuosina 1986–2003. Tällä hetkellä hän toimii erikoistutkijana ulkoasiainministeriössä.

"Olen jäämässä ensi vuoden alussa eläkkeelle ja Solidaarisuuden puheenjohtajuus istuu hyvin myös tähän henkilökohtaiseen elämänmuutokseeni", toteaa Sundman.

"Solidaarisuus yhdistää järkevällä tavalla konkreettisen kehitysyhteistyön kumppanimaissa ja kehityspoliittisen valistustyön. Solidaarisuus on vuosien kuluessa vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kansalaisjärjestökentässä. Sillä on järjestönä vieläkin enemmän potentiaalia kuin mitä siitä on tähän mennessä saatu irti. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa tulevaisuudessa", visioi Sundman.

Sundmanin mukaan käytäntö on osoittanut, että kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä tarvitaan edelleen. Kehitysyhteistyökenttä ja todellisuus ovat muuttuneet Solidaarisuuden perustamisvuosista, mutta tilausta kansalaisyhteiskuntien vahvistamiselle löytyy edelleen.

"Todellista demokratiaa ei voi olla ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Vahva kansalaisyhteiskunta on demokraattisen kansanvallan kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Tämä kehitys on edelleen kesken monissa kehitysmaissa ja se on vahvin perustelu sille, miksi kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä tarvitaan", summaa Sundman.

Sundmanin edeltäjä Tarja Kantola ehti olla Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtajana kaikkiaan 15 vuotta. Kantola nimitettiin Solidaarisuuden valtuuskunnan kevätkokouksessa Solidaarisuuden kunniapuheenjohtajaksi. Solidaarisuuden toinen kunniapuheenjohtaja on presidentti Tarja Halonen.