Suomalaiset kansalaisjärjestöt odottavat Glasgow’n ilmastokokoukselta ilmastohätätilan mukaisia toimia

Suomalaiset kansalaisjärjestöt vaativat YK:n ilmastokokoukselta ilmastohätätilan mukaisia toimia. Kokous käynnistyy Glasgow’ssa sunnuntaina 31. lokakuuta. 

Järjestöt vaativat kaikkia valtioita tuomaan päästövähennyksensä linjaan Pariisin ilmastosopimuksen lämpötilatavoitteen kanssa. Sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat sitoutuneet pitämään ilmaston lämpenemisen alle 1,5 asteessa vuosisadan loppuun mennessä, mutta IPCC:n tuoreen raportin mukaan luku ylitetään jo 2030-luvun aikana.

Vaikka ilmastotavoitteita on viime aikoina kiristetty, kuilu globaalin tavoitteen ja kansallisten panosten välillä on yhä ammottava. Etenkin kehittyvät maat ja pienet saarivaltiot tarvitsevat kipeästi rahoitusta onnistuakseen ilmastosuunnitelmissaan. Niillä on heikoimmat valmiudet torjua ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia. 

Järjestöt peräänkuuluttavat teollisuusmaita lunastamaan lupauksensa kehittyvien maiden ilmastotoimien tukemisesta vähintään 100 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla vuosittain. Lupausta ei ole saavutettu, mikä heikentää kehittyvien maiden luottamusta ja siten koko ilmastoneuvotteluiden uskottavuutta.

”Köyhille maille rahoituksessa on kysymys oikeudenmukaisuudesta eikä avusta. Ilmastorahoitus turvaa heidän oikeutensa kehittää omia yhteiskuntiaan ilmastokriisiin vastaamiseksi”, sanoo ilmastoasiantuntija Noora Simola Food and Forest Development Finlandista (FFD).

”Ilmaston lämpeneminen uhkaa ihmisoikeuksien toteutumista, kuten oikeutta elämään ja terveyteen. Ihmisoikeusnormit velvoittavat valtioita tehokkaisiin toimenpiteisiin”, Amnesty International Suomen osaston avustava asiantuntija  Vilja Härkönen alleviivaa.

Glasgow’n ilmastokokouksen tulee myös taata kansainvälisen ilmastorahoituksen jatkuminen ja kasvu  vuosina 2022–2025. Lisäksi tulee sopia askelmerkit, joiden puitteissa vuoden 2025 jälkeinen rahoitusvelvoite voidaan sopia. Rahoituksen tulee perustua tieteellisiin arvioihin kehittyvien maiden todellisista rahoitustarpeista.

”Uuden ilmastorahoitusvelvoitteen tulee olla nykyistä yksityiskohtaisempi, jotta se ohjaa rahoitusta paremmin kaikista haavoittuvimmille ryhmille”, sanoo Fingon ilmastotyön asiantuntija Emilia Runeberg.

Järjestöt muistuttavat lisäksi, että kehittyvät maat kaipaavat konkreettisia sitoumuksia ilmastonmuutoksen aiheuttamien väistämättömien menetysten ja tappioiden rahoitukselle (niin sanottu loss and damage -rahoitus).

”Ilmastonmuutos tarkoittaa kehittyville maille useiden satojen miljardien dollarien vahinkoja vuoteen 2030 mennessä. Kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa ohjaa ’saastuttaja maksaa’ -periaate, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen korjaaminen ontuu edelleen”, sanoo Suomen Lähetysseuran vaikuttamistyön johtava asiantuntija Niko Humalisto.

Glasgow’ssa pyritään lisäksi löytämään sopu Pariisin sopimuksen sääntökirjasta, mukaan lukien markkinamekanismien pelisäännöistä (artikla 6). Pohdinnassa on esimerkiksi, millä periaatteilla yhdessä maassa saavutettuja päästövähennysyksiköitä  voi kaupata toiselle valtiolle, joka käyttäisi niitä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. 

Järjestöt alleviivaavat, että markkinamekanismeja koskevissa säännöissä tulee varmistaa todellinen ilmastohyöty. Päästövähennysten kaksoislaskenta ja vanhojen päästövähennysyksiköiden uudelleenkäyttö tulee estää. Päästökaupan tuloja tulisi myös ohjata kehittyvien maiden sopeutumistoimiin ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

”Päästökauppaan pitää soveltaa tiukkoja vastuullisuuskriteerejä. Ilmastotoimilla  ei saa loukata ihmisoikeuksia eikä aiheuttaa haittaa paikallisväestöille ja luonnolle”, sanoo WWF Suomen ilmastovastaava Bernt Nordman.