Vuonna 2015 päätettävistä kestävän kehityksen tavoitteista ja ilmastosopimuksesta tulee tehdä universaaleja ja mahdollisimman sitovia. Myös Suomen on sitouduttava tavoitteisiin ja niiden tulee ilmetä uudessa hallitusohjelmassa läpileikkaavana periaatteena niin kansallisen kuin kansainvälisen päätöksenteon suhteen. Tämä tarkoittaa Suomeen kohdistuvia tavoitteita mm. ilmasto-, talous-, energia-, infrastruktuuri-, sosiaali- ja terveys- sekä kehityspolitiikan aloilla. Suomen on oltava myös osaltaan aktiivisesti vaikuttamassa niiden toteutumiseen maailmanlaajuisesti. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat saavutettavissa, mikäli niiden takana on tarpeeksi laajaa poliittista kannatusta ja tavoitteisiin sitoutumista, tämän on osoittanut onnistuminen monien vuosituhattavoitteiden kohdalla.

YK:n ihmisoikeusregiimin vahvistaminen on välttämätöntä ja ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa tulee valvoa tehokkaammin, 
myös Ihmisoikeusneuvoston työtä ja määräaikaistarkastelumekanismia (UPR) tulee vahvistaa. Ihmisoikeuksien epätasa-arvoisesta toteutumisesta johtuva eriarvoistuminen on varallisuuden, luonnonvarojen käytön sekä terveellisen ja turvallisen elinympäristön näkökulmista merkittävä globaali uhka, sillä se lisää turvattomuutta ja yhteiskuntien konfliktialttiutta.

Ihmisoikeusperustainen kehitys, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä rauhan, kestävän kehityksen ja turvallisuuden kokonaisvaltainen edistäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä laajoja kokonaisuuksia. Näiden toteutumiseksi tarvitaan resursseja ja poliittista tahtoa niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin. Kuten monet esimerkit osoittavat, pienikin toimija voi olla kokoaan suurempi. Omilla teoilla johtamisen merkitys vain korostuu universaalien kestävän kehityksen tavoitteiden myötä ja aikaisemmista sitoumuksista on tärkeä pitää kiinni, jotta voidaan synnyttää luottamuksellinen ilmapiiri vaikeassa kansainvälisessä tilanteessa.

Suomen on pidettävä kiinni YK:n asettamasta 0,7:n prosentin määrärahatavoitteesta äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi maailmasta ja kohdennettava siitä sovitun mukaisesti 15 % vähiten kehittyneiden maiden tukemiseen. Eriarvoistumiskehitystä vastaan on ponnisteltava myös globaalitasolla ja työhön on saatava mukaan valtion yritykset ja yhteisöt entistä laaja-alaisemmin. Ilmastomuutoksen hillitsemiseksi tehtäviin sitoumuksiin on kyettävä vastaamaan ilman, että se heikentää osallistumistamme köyhyyden vähentämiseksi tehtävään työhön.

YK-järjestöt ovat tehokkaita ja vaikuttavia kehitystoimijoita maailmanlaajuisesti. Suomen tulee jatkaa korvamerkitsemättömän tuen antamista YK-järjestöille, jotka tukevat omia kehityspoliittisia tavoitteitamme.

YK:n legimiteetin turvaamiseksi ja hallitusohjelmassa asetettavien tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan vahva kansalaisten tuki. Tätä osaltaan edesauttaa tiivis kolmannen sektorin ja viranomaisten välinen yhteistyö. YK-järjestöjen kautta kanavoidaan yli 40 prosenttia kehitysyhteistyövaroista. On tärkeää, että YKasiat pysyvät esillä myös kotimaisessa politiikkavalmistelussa ja toivommekin, että YK-järjestöt huomioidaan tulevia globaali-, kehitys- ja ihmisoikeuspoliittisia neuvottelukuntia asetettaessa.

Suomen YK-liitto, Suomen Pakolaisapu, Suomen UNICEF ry, Suomen UN Women – Finlands UN Women ry, Väestöliitto