Tämä kolumni on aiemmin julkaistu Solidaarisuus-lehden syksyn 2013 numerossa. Tilaa lehti täältä.

* * *

May Nakyejwe työskentelee avustavana hankekoordinaattorina Solidaarisuuden ugandalaisessa kumppanijärjestössä nimeltä Uganda Media Women's Association (UMWA). Hän kohtasi Betty Mwanjen, joka kertoo meille näkemyksiään ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ihmisten arkielämään Ugandassa.

"Vartuin vaatimattomassa maanviljelijäperheessä, yhdellä Ugandan syrjäisimmistä alueista. Olen 53-vuotias ja minulla on kuusi nyt jo aikuista lasta.

Yritteliäänä nuorena muutin vuonna 1980 työn perässä Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan. Samana vuonna tapasin mieheni ja muutimme asumaan Ttula-Kawempeen, yhteen Kampalan monista lähiöistä.

Vaikka tulenkin maaseudulta, sopeuduin hyvin kaupunkiasumiseen. Niihin aikoihin kaupunki oli vielä vehreä ja toivotti uudet tulokkaat lämpimästi tervetulleiksi. Sekä viljelysmaata että karjaa oli riittävästi uusillekin tulokkaille. Lähes jokaisessa kotitaloudessa oli oma kaivo.

Silloin ilmasto noudatti vielä tuttua kaavaa ja vuoteen sisältyi sekä sade- että kuivia kausia. Sadekausien säännöllisyys on tärkeää erityisesti kylvöä ajatellen. Maaliskuussa tulivat vuoden toiset sateet, joiden päättyminen merkitsi kylvökauden alkamista. Silloin kylvimme maissia, papuja, maapähkinöitä ja muuta viljaa, jotka lähes poikkeuksetta selvisivät aina sadonkorjuuseen asti.

Sisällissodan päätyttyä vuonna 1986 ihmisiä alkoi virrata Kampalaan joka puolelta Ugandaa. Aiemmin alueellemme tyypilliset suot ja metsät kärsivät väentulvasta. Ajan kuluessa kaivot kuivuivat ja vehreä luonto oli enää vain muisto menneisyydestä. Sateet muuttuivat epäsäännöllisiksi. Joinain vuosina ne jäivät kokonaan tulematta. Epäsäännöllisyydellä oli vakavat seuraukset. Vilja kylvettiin siinä uskossa, että sadekausi saapuu, mutta kuivuuden yllättäessä sato tuhoutui. Samoihin aikoihin myös ilmasto alkoi lämmetä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteisööni ja koko Ugandaan huolestuttavat minua. Se, kuinka paljon luontomme on muuttunut parin viime vuosikymmenen aikana kertoo mielestäni siitä, että ilmastossa on todella tapahtumassa muutoksia.

Nykyisin sateet eivät ole vain epäsäännöllisiä, vaan ne myös tuovat mukanaan monenlaista tuhoa. Sateiden aiheuttamat tulvat ovat vaatineet monia ihmishenkiä. Lisäksi tulvat aiheuttavat epäsuoria tuhoja, kuten koleraepidemioita ja muita tulvavesien mukanaan tuomia tarttuvia tauteja. Jäljellä olevat suot ja kaupungin ojat ovat muuttuneet yhdeksi suureksi viemäriverkostoksi. Ylikuormitetut suot eivät enää suodata vettä, minkä vuoksi juomakelpoista vettä on mahdotonta löytää.

Olemme erityisen huolissamme lapsistamme ja heidän hyvinvoinnistaan. Ennen pystyimme tarjoamaan lapsille riittävän ravinteikasta ruokaa, mutta nykyään se on mahdotonta. Ruokaa ei aina ole riittävästi saatavilla ja välillä joudumme pärjäämään vain yhdellä aterialla päivässä. On raskasta pyrkiä kattamaan ruokaan, koulutukseen ja terveyteen kuluvia menoja. Aiemmin ravinnonsaantimme oli taattua, joten jouduimme huolehtimaan vain lastemme koulumaksuista.

Ellei ilmastonmuutosta pian pysäytetä, maassamme asuminen tulee olemaan mahdotonta. Vaaralliset tulvat ovat vuosi vuodelta yleisempiä. Juomakelpoiset vesivarat ehtyvät ja aliravitsemuksen sekä nälänhädän riskit kasvavat. Kuivuuden heikentämä maaperä ei tarjoa tarpeeksi tukea talojen heikoille perustuksille myrskytuulten yllättäessä. On selvää, että ympäristömme on muutostilassa, mutta ratkaisuja ilmastonmuutoksen ongelmiin ei ole vielä löytynyt. Nämä muutokset tapahtuvat meidän aikanamme, joten olemme myös vastuussa niiden seurauksista. Maamme ei koskaan kehity, jos jatkamme luonnonvarojen silmitöntä ylikulutusta.

Uskon kuitenkin, että ongelmiin on mahdollista löytää ratkaisuja. Valtion tulisi kampanjoimalla lisätä ihmisten tietoa ilmastonmuutoksen haitoista ja seurauksista. Tulisi pyrkiä siihen, että ihmiset itse haluaisivat muutosta, eivätkä vain tukeutuisi valtioon.

Valtion täytyisi perustaa satelliittikaupunkeja, joiden avulla hillittäisiin Kampalan ylikansoittumisesta aiheutuvia haittoja. Tavoitteena tulisi olla, että muissakin kaupungeissa olisi kaikki välttämättömät palvelut, jotka houkuttelisivat ihmisiä pois ruuhkautuneesta pääkaupungista. Tämän tulisi kulkea käsi kädessä muun infrastruktuurin, kuten tieverkoston, kehittämisen kanssa."

Kirjoittaja on Solidaarisuuden ugandalaisen kumppanijärjestön Uganda Media Women's Associationin avustava hankekoordinaattori.

Tiivistäen suomentanut: Amanda Majakulma