Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen World Visionin blogissa.

Hallitus haluaa vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata maamme itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Keskinäisriippuvuuksien maailmassa Suomi edistää kansainvälistä vakautta, rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tasa-arvoa. Näin kirjattiin hallitusohjelmaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteet.

Keinot kansainvälisen aseman vahvistamiseen tuntuvat kuitenkin olevan ristiriidassa tavoitteiden kanssa, sillä saman ohjelman liitteessä kehitysyhteistyötä leikataan kolmanneksella (300 miljoonaa euroa). Hallitus surkastuttaa keskeisen lihaksensa, jolla siirtää voimaa kehitysmaiden kansalaisille ja yhteisöille – lapsille, naisille, nuorille, yrittäjille, kehittyville yhteiskunnille. Maailma on kuitenkin laajempi kuin EU.

Kehitysyhteistyö on käytännön muskeli ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen ja juurikin vahvistaa vakautta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa – niitä arvokkaita asioita, joita ohjelma listaa. Kehitysyhteistyön tavoitteena on yhteiskuntien ja kansalaisten vahvistaminen vastuuseen: huolehtimaan oikeuksistaan ja hyvinvoinnistaan ja turvaamaan rauha. Haluammeko tätä vai emmekö halua? Eikö tämä ole globaalitalouden ja laajenemismahdollisuuksien näkökulmasta myös suomalaisen yrityselämän ja talouden etu?

Kehitysyhteistyö ja auttaminen on moraalinen velvollisuutemme, mutta se on myös Suomen etu, sillä köyhyys ja kasvava eriarvoisuus ovat uhkia. Suomen ja suomalaisten mahdollisuudet lisääntyvät ja laajentuvat niin taloudellisesti kuin poliittisesti, kun kannamme kansainvälisen vastuumme. Ilman uskottavaa kehitysyhteistyötä on vaikea olla globaalisti uskottava toimija.

Kirjoittaja on Suomen World Visionin vt. toiminnanjohtaja.