"Nämä tarinat voivat ravistella yhteiskuntamme omatuntoa", sanoo Samiullah Mahdi vakavana.

Tarinat ovat afganistanilaisen naisten Naamio (Niqab/The Mask)-nimisessä ohjelmassa kertomia kokemuksia perheväkivallasta, pakkoavioliitoista ja hyväksikäytöstä. Avoimesti, televisiossa - mutta naamion takaa.

Mahdi on yksityisen afganistanilaisen 1TV:n uutis- ja ajankohtaisasioiden ohjaaja ja on tuottanut ohjelmaa, joka tuo vallankumouksellisen avoimesti esiin maan naisiin kohdistuvan väkivallan. Hän kertoi Naamiosta Plan Internationalin Koska olen tyttö -raportin julkaisutilaisuudessa torstaina.

Afganistanissa naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen on yhä tabu. Mahdin mukaan joskus perhe saattaa jopa tappaa naisen, jos tämä kertoo tulleensa raiskatuksi, koska asian julkitulo olisi häpeä perheelle. Siksi kaikilla ohjelmaan osallistuvilla naisilla on kasvojensa edessä sinivalkoinen naamio: jotta he uskaltaisivat puhua. Ohjelmassa on myös yleisöä ja muita vieraita, kuten mullaheita, keskustelemassa.

Mahdi painottaa, että keskustelun pitää tulla maan sisältä, jotta sitä kuunnellaan. Länsimaiset instituutiot ja järjestöt saavat helposti aikaan vain torjuntareaktion paikallisissa.

Ohjelma yhdistääkin mielenkiintoisella tavalla monia elementtejä muutoksen airuiksi: länsimaisen välineen ja formaatin, eli tosi-tv:n keskusteluohjelmat, paikallislähtöisen tasa-arvoaktivismin, sekä perinteisen kulttuurin uskonnollisine johtajineen.

Kuten Mahdi huomauttaa, talebanien aikaan afganistanilaisilla ei edes saanut olla televisiota, nyt siellä puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Hänen mukaansa noin 80 prosentilla maan suurimpien kaupunkien asukkaista on mahdollisuus katsoa televisiota.

Teemasta puhumisen vaikeudesta ja viranomaisille raportoimisen harvinaisuudesta kertoo sekin, että ohjelman tekijöillä kesti yli vuoden löytää ohjelmassa puhuvat naiset. Heidätkin löydettiin vasta kun etsimään palkattiin toisia naisia.

Vaikka Mahdi uskoo suurimman osan katsojista olevan ohjelman päämäärien puolella, hän pelkää siihen osallistuneiden naisten turvallisen tulevaisuuden puolesta. Vaikka he eivät voikaan taata parempaa elämää näille naisille, Mahdi toivoo ohjelman olevan osa perustavanlaatuisemman muutoksen alkua.

Yksi osa toimintasuunnitelmaa yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseksi kuuluukin: "Tuottamalla samanlaisia ohjelmia me voimme muuttaa miesten mielet."