Artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan puolesta -lehden numerossa 5/2013 sekä lausti.comissa.

Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n syyskuussa julkistama raportti ei jättänyt epäilystäkään siitä, että nyt on korkea aika toimia tuhoisan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kasvihuonekaasupäästöjen nykyinen kasvutahti johtaa ennen pitkää erilaisiin katastrofeihin ilmaston lämpenemisen myötä.

Hallitukset teeskentelevät huolestuneisuutta, mutta tuskin kuitenkaan kiirehtivät muuttamaan radikaalisti energiapolitiikkaansa. Amerikkalainen radikaali yhteiskuntakriitikko Tom Engelhardt kirjoittaa suurten energiayhtiöiden tietoisesta toiminnasta ihmisten ilmastonmuutosta koskevan huolestuneisuuden heikentämiseksi. Engelhardtin mielestä suuryhtiöiden toimintaa on pidettävä rikollisena. Mainioilla TomDispatch.com-internet-sivuillaan Engelhardt kutsuu näiden suuyhtiöiden johtajia terraristeiksi (nimitys on johdettu latinan maata tarkoittavasta sanasta terra). (Tomgram: Engelhardt, The Biggest Criminal Enterprise in History) Hän jatkaa: "Yhdestä asiasta voitte olla varma: ainoakaan terraristi ei päädy vankilaan siitä huolimatta, että he tietävät varsin hyvin, mitä he tekevät." (Sen sijaan tätä kirjoitettaessa Greenpeacen aktivisteja istuu venäläisessä vankilassa.)

Engelhardt ottaa esimerkeiksi nämä yhtiöt: ExxonMobil, Chevron, ConocoPhillips, BP ja Shell. Ne ovat vain kiihdyttäneet fossiilisten polttoaineiden haltuunottoa käyttämällä yhä vaarallisempia ja ympäristölle vahingollisia menetelmiä. TomDispatchin sivuilla usein kirjoittava energiapolitiikan asiantuntija Michael Klare luonnehtii näin hankittavaa energiaa "äärienergiaksi". Tällaisen energian saamiseen käytetään ympäristölle vahingollisia menetelmiä kuten vesisärötystä (menetelmä, jolla erotetaan polttoaine öljyliuskekivestä), syvävesiporausta ja öljyn erottamista öljyhiekasta. Monissa tapauksissa näin saadut polttoaineet sisältävät enemmän hiilidioksidia kuin muut polttoaineet ja vastavasti niiden käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat suuria.

Engelhardt kirjoittaa, että suuret öljy-yhtiöt eivät ilmeisesti edelleenkään epäröi hankkia suuria voittoja kuumentamalla maapalloa. Hänen mielestään juuri tämä tietoinen ympäristön tuhoaminen tekee yhtiöiden toiminnasta rikollista. Vastuuttomuutta vain lisäävät ne suuret rahamäärät, joita annetaan ilmastonmuutosta vähätteleville ajatushautomoille ja lobbausryhmille. Kaikenlaisia kyseenalaisia ja tieteellisistä havainnoista piittaamattomia "epäilyksiä" tungetaan poliittisiin piireihin ja joukkotiedotusvälineisiin.

Fossiilisten polttoaineiden jatkuva hallitseva osuus energiantuotannossa ja -kulutuksesasa vahvistaa edelleen suurten energiayhtiöiden poliittista vaikutusvaltaa energiainvestoinneista ja ilmastopolitiikasta päätettäessä. Suuren energiankulutusmaan Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on kyllä luvannut päästöjen vähentämistä, mutta amerikkalaisen energiakeskustelun seuraaminen ei anna aihetta toiveikkuuteen. Yhdysvaltojen energiaministeriö laaditutti hiljattain raportin kansainvälisistä energianäkymistä (International Energy Outlook, IEO) vuoteen 2040 asti, eikä se lupaa hyvää.

IEO-raporttia analysoinut Michael Klare sanoo raportin olettavan, että kivihiili on edelleen lähivuosikymmeninä suurin energianlähde. (Tomgram: Michael T. Klare, 2040 or Bust) Sen osuus on suurempi kuin uusiutuvien energialähteiden, ydinvoiman ja vesivoiman yhteismäärä. IEO arvelee öljyn edelleen säilyttävän asemansa keskeisenä energianlähteenä, koska uusia menetelmiä uudenlaisten öljyesiintymien hyödyntämiseksi käytetään yhä enemmän. IEO ei usko tavanomaisten energianlähteiden kykenevän tyydyttämään maailman energiantarvetta.

Klare toteaa, että epätavallisten energianlähteiden tuottaminen, jalostaminen ja kuljettaminen on vaikeaa. Näin ollen niiden käyttöönotto kuluttaa enemmän energiaa ja aiheuttaa suurempia hiilidioksidipäästöjä. IEO-raportin mukaan ihmiskunta siis polttaa vuonna 2040 enemmän fossiilisia polttoaineita kuin tänään. Toisin sanoen hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät rajusti.

Näin ei tietysti tarvitse käydä. Klare huomauttaa, että IEO-raportti perustaa arvionsa tulevaisuuden kehityksestä tämänhetkisiin kehitysnäkymiin. Energiantuotannossa saattaa tapahtua yllättäviä muutoksia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuhoisat sääilmiöt taas saavat toivottavasti yhä useammat ihmiset vaatimaan muutoksia energiapolitiikkan ja suurten energiayhtiöiden hillittömyyden pysäyttämistä. Vaatimukset investointien kohdistamiseksi uusiutuviin energialähteisiin voimistuisivat.

TomDispatch-kirjoittajiin lukeutuva kielitieteilijä ja yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky kiinnittää huomiota mielenkiintoiseen tosiasiaan. (Tomgram: Noam Chomsky, The Eve of Destruction) Maailmanhistorian rikkaimmat ja voimakkaimmat yhteiskunnat, kuten Yhdysvallat ja Kanada, tekevät kaikkensa tuhotakseen mahdollisimman nopeasti elämälle tärkeätä luontoa. Obama ja joukkotiedotusvälineet ovat haltioissaan ajatuksesta Yhdysvaltojen "energiaitsenäisyyden vuosisadasta". Toisin sanoen nykyisten ja uusien, entistä vaarallisempien fossiilisten polttoaineiden käyttöä vain lisätään ja maailman tuhoamista jatketaan.

Entä missä vastarinta on näkyvintä? Chomsky kirjoittaa, että taloudellisesti vähiten kehittyneissä yhteiskunnissa on levinnyt liikehdintää, jolla yritetään estää luonnonvarojen paikallisesti haitallista ja yleisemminkin vahingollista haltuunottoa. Australiassa, Intiassa ja Latinalaisessa Amerikassa nimenomaan alkuperäiskansat kamppailevat ympäristönsä suojelemiseksi. Intiassa voidaan puhua jo sodasta ympäristötuhoa vastaan. Boliviassa on hyväksytty perustuslaki "luonnon oikeuksien suojelemiseksi". Ecuadorissa hallitus on pyytänyt muulta maailmalta apua öljyn pitämiseksi maassa — ajatus, joka on jo joutunut vastatuuleen. Venezuelassa edesmennyt presidentti Hugo Chávez kehotti maailmaa toimiin fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi. Chomsky luonnehtii vetoomusta merkittäväksi, koska sen esitti huomattavan öljyntuottajamaan presidentti.

Chomsky huomauttaa, että Yhdysvalloissakin väestö on yhtä huolestunut ilmaston lämpenemisestä kuin ihmiset keskimäärin muualla maailmassa. Mutta: "Muutosta estävät institutionaaliset rakenteet. Liikemaailman edut sotivat sitä vastaan. Suuryrityksillä on ylivoimainen asema politiikan suunnasta päätettäessä. Näin on olemassa huomattava kuilu yleisen mielipiteen ja harjoitettavan politiikan välillä, niin ilmastopolitiikassa kuin monissa muissakin kysymyksissä."