Artikkeli on alun perin julkaistu MaailmanKuva -lehden numerossa 11/2013. Tilaa lehti täältä.

Afrikan maailmantaloudellista merkitystä ei ole ymmärretty riittävästi, pidettiinhän mannerta vuosisatojen ajan pimeänä ja kehittymättömänä.

Afrikalla on kuitenkin mittavaa kasvupotentiaalia, ja monet sitä aiemmin vältelleet maat ovat nyt erittäin kiinnostuneita tästä luonnonvaroiltaan rikkaasta mantereesta. Maailman toiseksi suurin talousmahti Kiina on erityisen tietoinen Afrikan mahdollisuuksista, mikä näkyy tasaisesti kasvavana panostuksena sijoituksiin, työvoimaan ja asiantuntemukseen.

Kiinan kauppaministeriön julkaisemien tietojen mukaan Kiina on vuodesta 2008 ollut Afrikan tärkein kauppakumppani Yhdysvaltain sijaan.

"Kiina investoi Afrikkaan huomattavasti Yhdysvaltoja enemmän", Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry totesi taannoin huolestuneena.

Talousasiantuntijat odottavat Kiinan talouden olevan maailmantalouden toipumisen tärkein moottori. Se kasvoi vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen aikana noin 7,7 prosenttia.

Sekalainen seurakunta

Kiinan taloudellinen mahti ja lisääntyvä vaikutusvalta Afrikassa ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton.

Osa asiantuntijoista varoittaa Afrikkaa neoimperialismista, osa taas on sitä mieltä, että Kiina on hyvä kehityskumppani.

Tärkein kysymys on, onko Kiinan toiminnasta taloudellista hyötyä Afrikalle?

Kiina on jo muuttanut liiketoiminnan luonnetta monissa Afrikan maissa. Kiinan kauppaministeriön mukaan Afrikan ja Kiinan välinen kaupankäynti on kasvanut eksponentiaalisesti viime vuosikymmenen aikana. Luku oli 163 miljardia dollaria vuosina 2011 ja 2012, mikä on huomattava nousu vuoden 2000 tasosta eli 10,8 miljardista dollarista.

Kauppaministeriön mukaan yli 2 000 kiinalaista yritystä sijoittaa Afrikassa projekteihin energian ja teollisuuden aloilla. Muita sijoittajia kiinnostavia aloja ovat kauppa, turismi, infrastruktuuri, ateriapalvelut ja maatalous.

"Ei ole pelkästään huono asia, että Kiina ja muut maat, jotka eivät perinteisesti ole toimineet Afrikassa, sijoittavat nyt tänne. Kiinalaista sijoitustoimintaa tulee kuitenkin säännellä. Sen tulee olla keskitettyä ja rajoittua tietyille aloille. Jos asiaa ei hallita, vaan kiinalaisten annetaan tehdä sijoituksia tärkeimmille aloille niin, että sijoitukset muista maista loppuvat, kehitys voi olla tuhoisaa joillekin Afrikan maille", Kenian pääkaupungissa Nairobissa asuva kehitystyöasiantuntija Errol King sanoo.

Kingin mukaan osa maista alkaa maksaa sijoituksia Kiinalle takaisin vasta 10, 15 tai jopa 50 vuoden kuluttua.

"Meidän täytyy löytää tehokkaat keinot suojella tulevia sukupolvia neoimperialismia ja hyväksikäyttöä vastaan", hän sanoo.

Kilpailu tiukentuu paikallisille

Kiinan kauppaministeriön julkaisemien tilastojen mukaan kiinalaiset sijoittajat ovat tehneet viime vuosina suoria sijoituksia 4 425 ulkomaiseen yritykseen 141 maassa. Sijoitustoiminnan vaikutukset vaihtelevat, sillä kiinalaiset yrittäjät toimivat eri Afrikan maissa, ja afrikkalaiset yrittäjät puolestaan etsivät liiketoimintamahdollisuuksia Kiinasta.

"Myyn kiinalaisia kouruja. Viime vuonna kauppa kävi hyvin, mutta nyt huonommin, sillä alueen asukkaat saavat halvempia kouruja muualta", Nairobin ja Ugandan pääkaupungin Kampalan välillä sukkuloiva nuorimies Jason Wu kertoo työstään.

Malawin pääkaupungin Lilongwen kanakauppiaat osoittivat vuonna 2012 mieltään kiinalaisten kauppiaiden toimintaa vastaan.

"Kanat eivät käy enää kaupaksi, koska kiinalaiset myyvät niitä puolet markkinahintaa halvemmalla", yksi paikallisista kauppiaista valitti mielenosoituksessa.

"Kiinalaiset autokauppiaat ja tienrakentajat ovat tervetulleita, mutta kilpailu paikallisten kanssa kanakaupassa ja muussa pienimuotoisessa liiketoiminnassa on täysin epäreilua", toinen sanoi.

Kenian pääkaupungin katukauppiaat järjestivät vuoden 2012 loppupuolella kiinalaisten katukauppiaiden toimintaa vastustavat mielenosoituksen.

"Kaikki alkaa olla jo liian kiinalaista", Nairobin keskustassa hedelmiä myyvä Kimani totesi tuolloin.

"En voi kaupustella Kiinan kaduilla, joten en tiedä, mikä antaa heille oikeuden myydä halpoja tuontitavaroita täällä. He kaupustelevat Kiinasta tuotuja tavaroita, eivät paikallisia tuotteita. Pitkän päälle se köyhdyttää meitä", toinen katukauppias kommentoi.

Ugandalainen Dorine Tuhairwe kertoo, että kiinalaiset oppivat paikalliset kielet ja eleet ennätysajassa. He ovat lisänneet kilpailua markkinoilla.

"Kiinalaiset kauppiaat ovat mielenkiintoinen tapaus. Kun kävelee keskustassa Owinon alueella huomaa pian, että yllättävän monen kojun isäntä on kiinalainen kauppamies, joka myy halpoja paitoja, vöitä tai kenkiä", Tuhairwe sanoo.

"Kaikki odottavat kiinalaisilta halpoja tavaroita, vaikka laatu on myös tärkeää."

Nairobin yliopiston kehitysinstituutissa luennoiva Mary Kinyanjui on huolestunut kiinalaisista tuontitavaroista ja niiden vaikutuksesta paikalliseen tuotantoon. Hänen mukaansa on tärkeää, että paikallista toimintaa suojellaan kiinalaisten ylivoimalta.

"Miksi Kenia sallii laajamittaisen vaatteiden tuonnin Kiinasta", hän kysyy ja huomauttaa, että Kenian kehitys olisi kestävämmällä pohjalla, jos kansalaisille olisi tarjolla töitä esimerkiksi tekstiilitehtaissa.

Villiä toimintaa

Kiinan ja Afrikan maiden välinen kaupankäynti ei rajoitu pelkästään pienimuotoiseen toimintaan.

Kenian kansallinen lentoyhtiö Kenya Airways käynnisti vuonna 2008 suorat lennot Kiinan Guangzhoun lentoasemalle. Lisääntyvien matkustaja- ja rahtimäärien myötä kohteiden määrä kasvoi vuonna 2012 kahdesta (Hongkong ja Guangzhou) kuuteen.

Lentoyhtiön johtajan Titus Naikunin mukaan matkustaja- ja rahtiliikenne edistää lentoyhtiön kasvua ja tukee Afrikan kestävää kehitystä avaamalla yhteyksiä mantereelta muualle maailmaan.

"On tapahtunut suuri murros lännestä itään, sillä yhteistyö Afrikan ja itäisten maiden välillä kasvaa nyt nopeasti", hän sanoo.

Kiinalaisten esiinmarssi Afrikassa herättää monenlaisia tunteita.

Vuoden 2013 maaliskuussa Keniassa, joka on Afrikan tärkeimpiä turistikohteita, pidätettiin kiinalaisia norsunluun salakuljettajia. Yhdellä pidätetyistä oli hallussaan 439 kappaletta käsiteltyä norsunluuta, jonka arvo on tuhansia Kenian shillinkejä. Teon ainoa seuraamus oli vaatimaton 30 000 shillingin sakkorangaistus (noin 340 dollaria), minkä jälkeen mies kaikkien luonnonsuojelijoiden tyrmistykseksi vapautettiin.

Tämä tapahtui vain muutama viikko sen jälkeen, kun Kenian luonnonsuojeluvirasto vahvisti tiedon 12-henkisen norsuperheen surmasta. Surma on vakavin yksittäinen salametsästäjien aiheuttama vahinko Keniassa.

Turismi on tärkein Kenian taloutta kasvattava tekijä, sillä sen osuus maan bruttokansantuotteesta on Kenian matkailuviraston mukaan noin 12 prosenttia. Salametsästys on osoitus kansallispuistojen huonosta valvonnasta ja turvattomuudesta, mikä vähentää matkustusmääriä ja sitä kautta matkustustuloja. Matkustajamäärät ovat pudonneet Keniassa vuosien 2012 ja 2013 aikana.

Onkin mielenkiintoista havaita, että Afrikan norsujen ja sarvikuonojen salametsästys on lisääntynyt samaan aikaan kun aasialaisten määrä mantereella kasvaa.

Toinen outo seikka on se, että Kiinalla on lupa kaupata laillista norsunluuta, vaikka se on määrännyt afrikkalaisen norsun valtion erityiseen suojelukseen.

Norsunluusta valmistetaan perinteisiä kiinalaisia rohtoja ja luksustuotteita, kuten ornamentteja. Luonnonsuojelijoiden mukaan norsunluun kysyntä Kiinassa ja muissa Aasian maissa johtaa salametsästykseen Afrikassa.

H.E. Liu Guangyuan, joka on Kiinan valtion korkea-arvoisin edustaja Keniassa, tapasi Kenian luonnonsuojeluviraston johtajan William Kipronon keskustellakseen epäilyistä Kiinan osallisuudesta salametsästykseen.

"Molemmat osapuolet pyrkivät tehostamaan yhteistyötä luonnonsuojelun ja matkailun saralla", he ilmoittivat tapaamisen jälkeen.

Asiantuntijoiden mukaan Aasian ja Afrikan maiden seuraava haaste liittyy kansainväliseen Kobra-hankkeeseen, joka tähtää mantereilla toimivien kansainvälisten salametsästys- ja salakuljetusliigojen toiminnan lopettamiseen.

Kiinalaisen sijoitus- ja kauppatoiminnan räjähdysmäinen kasvu Afrikassa tekee siitä erityisen vaikeaa.

Hyötynä myös kulttuurivaihto

Yhä useampi afrikkalainen saa nyt tuntumaa itäiseen kulttuuriin, mikä avaa uusia mahdollisuuksia sekä kiinalaisille että afrikkalaisille. Esimerkiksi ravintolat, hotellit, radio- ja televisiotoiminta, konsulaatit sekä kieli-instituutit voivat hyötyä suuntauksesta.

"On selvää, että kiinan opiskelusta tulee olemaan hyötyä. Opiskelen mandariinia. Voin tulevaisuudessa työskennellä esimerkiksi kääntäjänä, tai ravintolassa tai ehkä jopa matkustaa Kiinaan", kieliä Nairobissa opiskeleva Sheila Choki kertoo.

Itäafrikkalaiset kieli-instituutit ovat havainneet kiinan kielen kiinnostavan yhä useampia opiskelijoita.

Suhteet Kiinaan antavat monelle Afrikan valtiolle lisää vaikutusvaltaa neuvotteluissa lahjoittaja- ja sijoittajamaiden kanssa.

Kun Zimbabwe kärsi kuivuudesta, hyperinflaatiosta ja taloudellisesta epävakaudesta pian sen jälkeen, kun länsimaat ottivat käyttöön talouspakotteita kiistellyn maareformin vuoksi, presidentti Robert Mugabe kääntyi Kiinan puoleen.

Kiina on sittemmin auttanut Zimbabwea ratkaisemaan maan energiaongelmia. Maat käynnistivät vuoden 2012 joulukuussa hankkeen, jossa tutkitaan Pohjois-Matambelelandin maakunnan hiilivaroja.

Yhdysvaltojen ja Kiinan välit ovat lämpenemässä, ja tarkkailijoiden mukaan zimbabwelaiset voivat odottaa parempia aikoja. Kenian presidentti Uhuru Kenyatta, jota kansainvälinen rikostuomioistuin syyttää rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja varapresidentti William Ruto ovat osoittaneet halukkuutta yhteistyöhön vaihtoehtoisten kehityskumppanien, kuten Kiinan, kanssa. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan vain vähän yli kymmenen vuotta sitten.

Haasteena kestävä kehitys

Kaikki Afrikan kehitystä seuraavat tahot eivät kuitenkaan pidä Kiinan toimintaa pelkästään suotuisana mantereen kehityksen kannalta.

Kiinan kauppaministeriön mukaan Kiina on tammikuun 2013 jälkeen tukenut kaupankäyntiä Afrikan kanssa poistamalla tullit 60 prosentilta tuotteista, joita tuodaan Afrikan maista.

Lisäksi kiinalaiset yritykset solmivat afrikkalaisten kumppaneiden kanssa vuoden 2012 tammi–lokakuussa infrastruktuuria, vesiensuojelulaitoksia ja sähköntuotantolaitoksia koskevia rakennussopimuksia kaikkiaan 38,2 miljardin dollarin arvosta, mikä on 27 prosenttia enemmän kuin vastaavalla kaudella vuotta aiemmin.

"Kiina tekee strategisia päätöksiä sekä geopolitiikan että luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta, sanoo pankkialalla työskentelevä Grace Omollo.

Hän viittaa BRIC-maiden eli Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan vuoden 2013 maaliskuussa Etelä-Afrikan Durbanissa järjestämään huipputapaamiseen, jossa maiden johtajat päättivät sijoittaa yhteensä 50 miljardia dollaria infrastruktuurin kehittämiseen.

"Sijoitusten motiivi on pääasiassa kaupallinen", Omollo selittää.

"Niiden heijastusvaikutukset, kuten kiinalaisten työntekijöiden ruokinta ja asuttaminen sekä tavarankuljetusten tehostuminen auttavat joitakin yhteisöjä, mutta vaikutukset eivät välttämättä ole samaa suuruusluokkaa kuin sijoitusten koon perusteella voisi olettaa."

Haasteena on Afrikan maiden ja Kiinan toimiminen tavalla, joka johtaa kestävään kehitykseen. Aika näyttää, miten hyödyllisiä mantereiden väliset suhteet ovat Afrikan kehityksen kannalta.