Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Humanisti-lehden numerossa 3/2012.

Kun Finnairin lento New Delhistä laskeutui Helsinkiin aurinkoisena iltapäivänä 16.6.2012, heräsin helpottuneena. Seitsemän tunnin lennon aikana olin nukkunut syvää unta liian uupuneena jopa syömään, sillä olin jättänyt taakseni muutaman hektisen päivän ja pari viikkkoa epävarmuutta ja jännitystä.

Lopullinen päätös matkastani Suomeen oli kiikkunut veitsenterällä vielä vähän ennen lähtöäni. Minulla ei ollut paljonkaan aikaa järjestää muutamia kiireellisiä käytännön asioita, pakata laukkujani ja sanoa hyvästejä, kun jo kiirehdin Delhin lentokentälle aamun varhaisina tunteina.

Pekka Elo, Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja, oli esittänyt minulle virallisen kutsun tulla tutustumaan johtamaansa järjestöön ja puhumaan suomalaisissa UNESCO-kouluissa. Vain kaksi päivää myöhemmin sain viisumini ja suuntasin kohti Eurooppaa, jonne saavuin odottamatta kolme viikkoa aiemmin kuin olin alun perin suunnitellut saapuvani heinäkuun alun Puolan luentokiertuetta varten.

Nämä kolme viikkoa osoittautuivat ratkaiseviksi. Myrsky oli nousemassa Intiassa. Pekan kutsu tuli juuri oikealla hetkellä.

* * *

Tapahtumat, jotka niin dramaattisesti keskeyttivät tavallisen elämäni Intiassa, saivat alkunsa vuoden 2012 maaliskuun ensimmäisellä viikolla, kun mumbailainen televisiokanava TV-9 kutsui minut tutkimaan "ihmettä". Viime vuosien aikana olen paljastanut huijauksiksi useita satoja "ihmeitä" televisiolähetyksissä, pieniä ja todella suuria, jotka ovat saaneet joukoittain intialaisia kuohuksiin, kuten maitoihme ja legendaarinen apinamieshysteria.

Olen tutkinut ja selittänyt tieteellisesti kaikenlaisia paranormaaleiksi väitettyjä asioita enimmäkseen hindujen keskuudessa ja joitain myös muslimien, kristittyjen, sikhien, jainalaisten ja buddhalaisten parissa. Tapaus, jonka vuoksi lensin Mumbaihin 10. maaliskuuta, oli katolinen.

Tapaus oli Irlassa, Vile Parlessa, yhdessä Mumbain kaupungin lähiöistä.

Eräänä päivänä krusifiksi, joka oli asetettu Our Lady of Velankanni -kirkon eteen, muuttui huomion keskipisteeksi, kun media alkoi levittää sensaatiomaisia uutisia, että Jeesus-patsaan jaloista tippui pieniä vesipisaroita.

Koko ajan kasvavat uskovaisten joukot saapuivat läheltä ja kaukaa. Paikallisen kirkon työntekijät rummuttivat ahkerasti vettä tippuvan Jeesuksen tapausta aggressiivisilla tiedotuskampanjoilla ja levittämällä valokuvia, jotka vahvistivat "ihmeen".

Uutiset levisivät kulovalkean tavoin.

* * *

Satoja ihmisiä saapui joka päivä rukoilemaan ja keräämään hiukan "pyhää vettä" pulloihin ja astioihin, koska heille oli kerrottu veden parantavan kaikki taudit. Irlasta oli tulossa katolinen pyhiinvaelluskeskus. Mutta minun vierailuni pilasi kaiken tämän.

Kun saavuin paikalle TV-9:n kameratiimin kanssa, papin johtama erityinen rukoushetki oli juuri meneillään. Rukousten välillä tippoja "pyhää vettä" jaettiin ihmisille nuoltavaksi ja juotavaksi.

Minullekin tarjottiin. Kieltäydyin.

Rukousten jälkeen aloitin tutkimukseni TV-9:n kuvatessa. Se oli hyvin yksinkertaista. Parissa minuutissa tunnistin selvästi läheisen käymälän tukkeutuneen viemärijärjestelmän olevan veden lähde ja todensin fysikaalisen mekanismin, joka johti veden ylös Jeesuksen jalkoihin, olevan kapillaari-ilmiö.

Kuvitella: Mitä ihmisille tarjottiin juotavaksi "pyhänä vetenä" olikin likaista käymälävettä!

* * *

Muutamaa tuntia myöhemmin TV-9:n suorassa lähetyksessä selitin löytöni – ja sohaisin ampiaispesää.

Studiossa minun kanssani oli viisi kirkon edustajaa: yksi heistä oli veli Augustine Palett, Irlan kirkon pappi, sekä edustajia Association of Concerned Catholics (AOCC) [Huolestuneiden katolisten järjestö] -nimisestä maallikkoryhmästä. He kaikki alkoivat huutaa hysteerisesti, että loukkasin heidän uskoaan julkisesti osoittamalla vääräksi heidän ihmeensä ja vaativat minua pyytämään anteeksi.

Tietenkään en tehnyt niin. Sen sijaan syytin katolista kirkkoa ihmeiden lietsomisesta.

Itse asiassa, kautta historian, katolinen kirkko on maailmanlaajuisesti suurin ihmeiden tekijä, sillä ihmeet ovat välttämättömiä jokaisessa autuaaksi- ja pyhimykseksijulistamisprosessissa: Jokaisen virallisen pyhimyksen suorittamia "ihmeitä" tarvitaan ainakin kaksi, ja pyhimyksiä on yli kymmenentuhatta.

Luvussa ei ole laskettuna ne sadat tuhannet ehdotetut pyhimykset, jotka ovat jääneet vuosisatojen aikana jonnekin prosessin puoliväliin pari kolme "ihmettä" kontollaan.

Kaikki nämä ihmeet vahvistetaan Vatikaanissa erityisessä instituutiossa. Huomioni tästä mielenkiintoisesta aiheesta tuskin kuuluivat kirkon edustajien aikaansaamassa huutojen kakofoniassa.

* * *

Sitten asia sai uuden käänteen: Monsignore Angelo Gracias, Mumbain vihkipiispa, kiirehti ottamaan osaa TV-väittelyyn puhelimen välityksellä pelastaakseen katolisen kirkon imagon.

Hän otti toisen lähestymistavan käyttöön yrittäessään vakuuttaa minut (ja yleisön) siitä, että katolinen kirkko on "aina varovainen liittäessään yliluonnollisia syitä" kuvatunlaisiin ilmiöihin ja aina pyrkii "löytämään 'tieteellisiä' selityksiä". Hän jopa vakuutti, että paavi on suuri tieteen ystävä.

Vastasin väitteeseen viittaamalla Giordano Brunoon, mistä alkoi vilkas argumenttien pallottelu. Muistutin piispaa, että tämä väitetty tieteenystäväpaavi on mitä suurin manauksen edistäjä.

Viimeaikaisten lehdistöraporttien mukaan paavi henkilökohtaisesti oli auttamassa paholaisen karkottamisessa Vatikaanin sveitsiläiskaartiin kuuluvan miehen kehosta. Piispa teeskenteli tietämätöntä.

No, vaikka ihmeen kannattajat huusivat itsensä käheiksi, voitin väittelyn yksi–nolla. Lopulta piispa liittyi Pyydä anteeksi! -kuoroon.

Kun he huomasivat toiveensa minun pakottamisesta polvilleni murtuvan, he aloittivat uhkailun. Suorassa televisiolähetyksessä he kertoivat tekevänsä rikosilmoituksen minun tekemästäni jumalanpilkasta "kaikilla Mumbain poliisiasemilla", jotta en helposti ”enää näkisi päivänvaloa”.

Tämä oli todellakin Euroopan pimeän keskiajan inkvisition henkiinherääminen Intiassa! En ottanut heitä kovinkaan vakavasti, mutta totesin ohjelmassa, että jumalanpilkkasyyte antaisi minulle erinomaisen mahdollisuuden esittää todisteita väitteitteni tueksi oikeuden istunnossa, jossa Mumbain piispa istuisi todistajanaitiossa.

* * *

Kirkon edustajat vaahtosivat raivosta. Kuukautta myöhemmin sain tietää, että he todella olivat toteuttaneet uhkauksensa: He olivat tehneet rikosilmoituksen jumalanpilkasta.

Tämä on ensimmäinen kerta minun yli 30 vuotta kestäneellä ihmeidenpaljastusurallani, kun loukkaantunut osapuoli yrittää kostaa lain avulla! Tietysti on absurdia käyttää vanhaa jumalanpilkkalakia (Section 295A IPC) kolonialismin ajalta (anno 1860) vastaan hyvin dokumentoitua tieteellistä selitystä naurettavasta ihmeväitteestä.

Lisäksi se on vastoin ihmisoikeuksiin kuuluvaa ilmaisun vapautta. Intian perustuslaki merkitsee jokaisen kansalaisen perustavanlaatuiseksi velvollisuudeksi "kehittää tieteellistä mielenlaatua, tutkimisen, uudistumisen ja humanismin henkeä".

Ironista vaatia lailla rankaisua perustuslaillisen velvollisuuden toteuttamisesta!

Useimmat paikalliset poliisiasemat hylkäsivät minua vastaan osoitetut jumalanpilkkasyytökset. Mutta katolinen kirkko on melko vaikutusvaltainen Mumbaissa. Niinpä he saattoivat painostaa ainakin kahta poliisiasemaa – Juhussa ja MIDC:tä Andherissa – rekisteröimään tapauksen.

Juhun poliisit osoittautuivat erityisen yhteistyöhaluisiksi ja uhkailivat minua puhelimen välityksellä tulemaan asemalle pidätystä varten. He eivät lähettäneet mitään dokumentteja ja kieltäytyivät jopa paljastamasta syytteen sisältöä.

Mikä vaikutti aivan kafkamaiselta painajaiselta olikin yksinkertainen strategia: Niin kauan kuin syytökset minua vastaan eivät olleet saatavilla mustaa valkoisella, en voisi jättää vastinetta.

* * *

Näyttämö oli valmis pidätykseeni. Itse asiassa pidätys – ei mikään selvitys – oli poliisin agendassa ja sen oli jo määrännyt Juhun poliisiviranomainen.

Itse asiassa, tämä oli salaliitto, jossa käytettiin tuon lain erityistulkintaa minun pidätystäni ja vankilassa pitoa varten odottamassa tapauksen muodollista rekisteröimistä.

Intian jumalanpilkkalaki (artikla 295) on "oikeusistuimen määräysvallassa" – mikä tarkoittaa, että minut voidaan pidättää jopa ilman pidätysmääräystä ja ennen kuin tapaus on rekisteröity, ja takuut voidaan kieltää. Katoliset ryhmät tämän juonen takana ovat tunnetusti erittäin fanaattisia.

Sain sisäpiirin tietoa, että jos minut pidätetään, henkeni on vaarassa. Ollessani Delhissä huhu kiersi, että Mumbain kirkon johtohenkilöt olivat yhteydessä paikalliseen mafiaan, jotta minut kaapattaisiin Mumbaihin helpottamaan pidätystä.

Tilanne oli tämä, kun Pekka kutsui minut Helsinkiin.

Päätin heti paikalla hyväksyä hänen kutsunsa. Mutta siinäkin piili vaara. Voisiko olla, että hyvin verkottuneet katoliset juonittelijat olivat jo järjestäneet minulle laittoman pidätyksen lentokentällä Delhissä? Pitäisikö minun ottaa riski? Otin riskin.

* * *

Ystävät saattoivat minut lentokentälle. Pidätin henkeäni, kun ohitin tarkastuspisteet. Mitään ei tapahtunut, pääsin lennolle turvallisesti.

Vasta myöhemmin, kun olin jo Suomessa, sain tietää, että katoliset juonittelijat olivat saaneet minut laittomasti merkittyä pidätystä varten kaikilla Intian lentokentillä – muutamaa päivää liian myöhään … Heinäkuun neljäntenä poliisi tuli kotiini Delhissä pidätysmääräyksen kanssa.

Olin lähtenyt Intiasta juuri ajoissa.

Tällä välin lakimieheni tekevät kovasti töitä taatakseen minulle turvallisen paluun työni pariin.

Hyvä puoli näissä kovin häiritsevissä tapahtumissa Intiassa on se, että suunniteltu pieni Puolan-matkani on kasvanut erittäin hedelmälliseksi reissuksi, sillä olen voinut tavata rationalisti- ja humanistiystäviäni ympäri Eurooppaa ja puhua monessa eri maassa.

Täällä Suomessa olen tavannut monia lämpimiä ja inspiroivia ihmisiä. Olen matkustanut ja luennoinut laajalti Puolassa ja käynyt monia valaisevia keskusteluja, minkä seurauksena olen Indian Rationalist Association [Intian rationalistijärjestö] ja Rationalist International [Kansainvälinen rationalisti] -järjestöjen puolesta allekirjoittanut kolmen osapuolen yhteistyösopimuksen (Three Party Agreement of Coopertation) Polish Society of Rationalist -järjestön [Puolan rationalistijärjestö] kanssa.

Sopimus tulee avaamaan uusia kansainvälisiä ulottuvuuksia rationalistien yhteistyölle.

Pian matkustan Ruotsiin, Norjaan, Irlantiin ja Isoon-Britanniaan, joihin minulle on jo järjestetty monia mielenkiintoisia tapaamisia.

Minua koskettaa se sydämellinen vastaanotto ja kiinnostus työhöni Intiassa, mitä kohtaan kaikkialla ja inspiroidun keskusteluista niin monien erilaisten ja mahtavien ihmisten kanssa.

Ja nyt istun kirjoittamassa kahta kirjaa, jotka olen aina halunnut kirjoittaa ja joihin en ole koskaan löytänyt tarpeeksi aikaa. Toinen kertoo oman tarinani, jotta se voisi vaikuttaa uuteen sukupolveen, jonka tulisi jatkaa työtäni eteenpäin; toinen taas kertoo pseudo-tieteestä ja Intian pyhistä miehistä, jotka molemmat edelleen vaikuttavat suureen osaan ihmisistä – ei vain Intiassa vaan myös läntisessä maailmassa.

Kirjoittaja on on Rationalist International - ja Indian Rationalist Association -järjestöjen puheenjohtaja sekä Intian merkittävin rationalistikouluttaja ja taikauskon vastustaja.