(IPS) -- Keskustelu rakenteellisesta työttömyydestä, automaatiosta ja talouskasvusta ilman työpaikkoja alkoi jo 50 vuotta sitten. Me tulevaisuudentutkijat uskoimme 1960-luvulla, että automaatio veisi jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jossa ihmisillä olisi mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja henkisesti rikkaaseen elämään.

Osa visioistamme on toteutunut: Matkailusta ja viihteestä on tullut globaalia teollisuutta, lääketiede on tehnyt läpimurtoja ja it-alan kehitys on tuonut internetin, 3D-tulostimen ja miehittämättömät ilma-alukset. Koulutus on yhä useamman ulottuvilla verkko-opetuksen ansiosta.

"Vaikka tuottavuus on parantunut, työntekijöiden osuus tuloista kutistuu, kun taas osakkaiden ja johtajien palkkiot hipovat pilviä."

Meidän tutkijoiden ajatus oli kuitenkin se, että työn vähetessä kaikille turvattaisiin perustulo, jotta heidän ostovoimansa riittäisi kasvavasta tavara- ja palveluvalikoimasta nauttimiseen. Kaavailimme myös, että koneiden korvaamilla työntekijöillä olisi oikeus omistaa osuus noista koneista.

Eriarvoisuus kriisimitoissa

Nämä asiat ovat taas ajankohtaisia eriarvoisuuden paisuttua kriisimittoihin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Vaikka tuottavuus on parantunut, työntekijöiden osuus tuloista kutistuu, kun taas osakkaiden ja johtajien palkkiot hipovat pilviä. Eriarvoisuus pahentaa osaltaan taantumaa monissa maissa.

Myös valtioiden harjoittama tulojen uusjako voi olla epäreilua, kun yrityksille annetaan verohelpotuksia ja tukia vastineeksi poliittisista palveluksista.

Meksikossa ja Brasiliassa sosiaaliset tulonsiirrot köyhimmille ovat kuitenkin nostaneet miljoonia ihmisiä keskiluokkaan. Tuen saannin ehtona on se, että perheen lapset käyvät koulua ja osallistuvat terveystarkastuksiin.

Etelä-Euroopassa oikeudenmukaisempaa tulonjakoa on vaadittu mielenosoituksissa, ja Sveitsissä siitä järjestettiin kansanäänestys.

Maksu tiedoista

Amazonin ja Googlen kaltaiset it-jätit Yhdysvalloissa ja Japanissa kuitenkin sekoittavat pakkaa yhä uusilla aloilla, kuten jälleenmyynnissä, viihteessä, uutistuotannossa ja rahoituksessa.

Jaron Lanier ehdottaa tuoreessa kirjassaan Who Owns the Future, että talouden pitäisi perustua digitaalisen arvon jakamiseen. Facebookin, Twitterin, Amazonin ja Googlen kuuluisi maksaa tiedoista, joita ihmiset lataavat niiden sivuille, koska yhtiöt ansaitsevat tulonsa niiden avulla.

Juuri yksilöiden tietojen kauppaaminen ja käyttäminen markkinoinnissa – puhumattakaan niiden välittämisestä valtioiden tiedustelupalveluille – ovat it-ajan perusliiketoimintaa.

Robotteja ja työttömiä

Googlen ilman kuljettajaa liikkuvat autot uhkaavat miljoonien taksi- ja rekkakuskien työpaikkoja. Yhtiön seuraava iso hanke älylasien jälkeen on tuottaa robotteja, joiden sanotaan vapauttavan ihmiset raadannasta – ajatus, josta automaation puolustajat ovat intoilleet vuosikymmeniä.

Työtä luomaton talouskasvu yritetään kuitata koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen lisäämisellä. Työttömyys on kuitenkin monen vastavalmistuneen kohtalo, ja toiset joutuvat tyytymään hanttihommiin tai osa-aikatyöhön.

Suuri kysymys on ollut ilmassa jo vuosikymmeniä: mikä on teknologian tehtävä?

Otetaan esimerkiksi Amazonin suunnitelma pakettien jakelusta lennokkien avulla. Moniko siitä hyötyisi ja monilleko ilmassa suihkivista lennokeista koituisi haittaa tai vaaraa?

Lennokkien on ehdotettu korvaavan myös uhkaavasti huvenneet mehiläiset kasvien pölyttäjinä. Pystyykö kone tosiaan täydentämään ravintoketjuun syntyvät aukot? Kuka voittaa ja kuka häviää?