Jääkiekon MM-kisat järjestetään vuonna 2014 Valko-Venäjällä. Näin siitä huolimatta, että maan ihmisoikeuspolitiikka on herättänyt kritiikkiä jo pitkään.

Mutta se ei ole urheilun ongelma.

"Minä ja liiton hallitus olemme sitä mieltä, ettei ole urheilujärjestön tai urheilijoiden asia toimia poliitikkona tai yrittää tehdä heidän työtään....Urheilun ei pitäisi olla politiikan teon väline", perustelee kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja René Fasel MTV3:n nettisivuilla.

Kommentti ei ole ollenkaan tavaton nyky-Euroopassa, jossa tällaisia ikäviä "poliittisia" kysymyksiä on joka puolella. Esimerkiksi Suomen euroviisuehdokas Pernilla Karlsson sanoi Ylen mukaan olevansa heikosta ihmisoikeustilanteestaan tunnetussa Azerbaidžanissa "laulajana, en kommentoimassa ihmisoikeuksia".

Nelisen vuotta sitten puolueettomuudessa päästiin koomisiin mittasuhteisiin, kun Pekingin olympialaisiin osallistuvat suomalaisurheilijat panivat vahingossa nimensä vetoomukseen, jossa vaadittiin muun muassa tiibetiläisten ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Kun kävi ilmi, mistä oli kyse, allekirjoitukset vedettiin pois ja suomalainen keihäänheittäjä Tero Pitkämäki harmitteli, miten ei ollut tullut katsoneeksi, mihin nimensä laittaa – aivan kuin hänet olisi yllätetty suurestakin rikoksesta.

Urheilu- ja taideväen tasapainoilua toisaalta ymmärtää: kukaan ei halua möläyttää typeryyksiä asioista, joita ei tunne kovin hyvin, eikä varsinkaan suututtaa sponsoreitaan. Mutta mitä monimutkaista tai poliittista on siinä, että sanoisi suoraan kannattavansa ihmisoikeuksia ja vastustavansa toisinajattelijoiden vainoamista? Tai ottaa edes perusasioita selville maasta, jossa aikoo uraansa edistää?

Tällä hetkellä moni Euroopan poliitikko boikotoi Ukrainan jalkapallon EM-kisoja ja järjestöt kampanjoivat sen puolesta, että Lontoon olympialaisten tuotteet valmistettaisiin muualla kuin hikipajoissa.

Urheilijoiden ja taiteilijoiden ei tarvitse välttämättä tehdä samaa, suun avaaminen olisi jo hyvä alku. Urheilulla ja viihteellä on joka tapauksessa yhteiskunnalliset vaikutuksensa, ja esimerkiksi Valko-Venäjän ja Azerbaidžanin vallanpitäjät tulevat hyötymään kisoistaan, haluttiin tai ei. Siksi pään työntäminen pensaaseen ei auta.