Kun aloitin tammikuussa 2009 Maailma.netin toimittajana, maailma – ja myös Maailma.net – näytti aivan erilaiselta kuin nyt.

Meneillään oli jonkinlainen varovaisen optimismin aikakausi. Kööpenhaminan ilmastokokous oli tulossa, ja odotukset olivat vielä korkealla. Äärimmäinen köyhyys oli vähentymässä, netti ja some demokratisoivat maailmaa. Oli helppo tuudittautua ajatukseen siitä, että kehitys etenee omalla painollaan kohti parempaa.

Maailma.netin nykymuotoinen toiminta on nyt päättymässä maailmantilanteessa, jota en 15 vuotta sitten osannut kuvitella. 

Ensin hyvät uutiset: Maailma.net ei katoa kokonaan, vaan aiomme tehdä globaaleihin aiheisiin pureutuvaa journalismia jatkossakin. Se tapahtuu osana Maailman Kuvalehteä, johon Maailma.net sulautuu vuoden 2025 alussa. Siitä lisää tietoa täällä ja täällä. Toivotamme niin vanhat kuin uudetkin lukijat tervetulleiksi.

Olemme innoissamme muutoksesta, sillä nyt pääsemme yhdistämään kummankin median vahvuudet. Uudistuneessa Maailman Kuvalehdessä tehdään sekä lyhyitä uutisia että syväluotaavia artikkeleita, joissa käsitellään yhteiskunnallisia ja taloudellisia ilmiöitä, globaaleja kehityskysymyksiä, ympäristöä ja kulttuuria – maailmankansalaisen näkökulmasta.

Tällaista tietoa tarvitaan juuri nyt enemmän kuin ehkä koskaan, sillä maailma tuntuu ottavan kehityksessä takapakkia kovaa vauhtia.

Äärimmäisen köyhyyden väheneminen on käytännössä pysähtynyt ja eriarvoisuus on viime vuosina kasvanut. Ilmastonmuutos etenee pelottavan nopeasti. Ympäri maailman puhkeaa konflikteja, joissa tapahtuvia hirmutekoja, jopa kansanmurhaa, kansainvälinen yhteisö seuraa sivusta tai tukee. 

Omalla pallonpuoliskollamme, niin sanotuissa ”kehittyneissä maissa”, demokratian tila heikkenee ja etenkin turvapaikanhakijoiden ja ympäristöaktivistien ihmisoikeuksista on tullut lähinnä ikävä velvollisuus. Kansainvälinen oikeus tuntuu Suomessakin olevan jotain, mitä voi ”tulkita” uudelleen omista tarpeista riippuen. 

Voi siis olla, että me globaaleihin kysymyksiin erikoistuneet toimittajat joudumme seuraamaan jatkossa yhä tarkemmin myös omien maidemme kehitys- ja ihmisoikeuskysymyksiä.

Samaan aikaan vastakkainasettelu on syventynyt. Ihmiset ympäri maailman jakautuvat yhä selkeämmin niin sanottujen kovien ja pehmeiden arvojen kannattajiin, tai miten jakoa nyt haluaakaan luonnehtia. 

Tietenkään kaikki eivät kuulu niin sanottuihin ääripäihin. Vallalle on silti noussut keskustelukulttuuri, jossa väittelyn voittaa se, joka jaksaa huutaa kovimmalla äänellä ja pisimpään.

Tätä ei voi olla huomaamatta Maailma.netissäkään. Tietoa globaaleista aiheista ehkä tarvitaan enemmän kuin koskaan, mutta hassua kyllä, asioiden tarkastelua globaalista näkökulmasta vastustetaan enemmän kuin ennen. Sosiaalisessa mediassa provosoidutaan herkästi jo pelkästään siitä, että Maailma.net kirjoittaa kehittyvistä maista eikä Suomesta. Some-kommenteissa meitä luonnehditaan herkästi kommunisteiksi, Putinin kannattajiksi, Hamasin propagandan levittäjiksi tai punikkimediaksi.

Se on sääli, sillä omiin poteroihin kaivautuminen ja sieltä huuteleminen ei ainakaan paranna keskustelukulttuuria eikä tarjoa mahdollisuuksia ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia.

Maailma.netin missiona on ollut lisätä tietoa kestävästä kehityksestä, ihmisoikeuksista ja kehitysyhteistyöstä. Minä ja taustayhdistyksemme olemme halunneet tehdä journalismia isoista, globaaleista ilmiöistä ja etenkin kehittyvistä maista, koska useimmat muut mediat eivät ole sitä tehneet. Ajattelemme, että ihmisten on tärkeää saada tietoa siitä, mitä heidän oman kokemuspiirinsä ulkopuolella tapahtuu, sillä muuten he eivät voi vaikuttaa maailman tapahtumiin.

Näin ajattelen edelleen. Vaikka verkkoanalytiikkaa tuijottavan journalismin aikakausi houkuttaa tekemään klikkiuutisia vain omaa napaamme lähellä olevista aiheista, uutisointia kehittyvistä maista ja globaaleista kehityskuluista tarvitaan yhä. Kaukaiseltakin tuntuvat ilmiöt vaikuttavat meihin ennemmin tai myöhemmin, eikä muuta maailmaa voi aidata Suomen ulkopuolelle, vaikka kuinka haluaisi.

Onneksi 15:n Maailma.net-vuoteni aikana on tapahtunut myös paljon hyvää. Kehitys- ja ihmisoikeuskysymykset kiinnostavat niin nuoria kuin vanhojakin enemmän kuin ennen. Vähemmistöt uskaltavat puolustaa oikeuksiaan, ilmastotietoisuus on lisääntynyt ja kansalaisaktivismin keinot ovat monipuolistuneet. Monista ihmisoikeusteemoista on tullut valtavirtamediassakin normaali keskustelunaihe.

Se antaa toivoa siitä, että maailman meno kääntyy vielä parempaan suuntaan.

Maailma.netin journalistinen toiminta päättyy nykymuodossaan tämän viikon jälkeen, ja sivusto menee kiinni tammikuun lopussa. Tässä vaiheessa kiitän ja kumarran kaikille uskollisille lukijoille ja tukijoille. Pysykää kuulolla, seuratkaa somea ja tulkaa lukemaan Maailman Kuvalehteä (uudistettu verkkosivu aukeaa helmikuussa)!

Kirjoittaja oli Maailma.netin toimittaja vuosina 2009–2015 ja päätoimittaja vuosina 2016–2024.