Yli 13,3 miljoonaa ihmistä Afrikan sarvessa kamppailee parhaillaan tilanteessa, jota YK kuvaa pahimmaksi kuivuudeksi 60 vuoteen. Avuntarvitsijoiden joukko on suurempi kuin Lontoon tai Pariisin väkimäärä. Miljoonat ihmiset, joista monet lapsia, kaipaavat epätoivoisesti ruokaa selviytyäkseen hengissä. Hätäavun lisäksi he tarvitsevat kuitenkin myös kestäviä ratkaisuja ruokapulaan.

Lokakuun alussa julkaistun YK-raportin mukaan avunantajat ovat tehneet lupauksen yhteensä vain 74 prosentille niistä kahdesta miljardista dollarista, jotka tarvitaan Afrikan sarven kriisistä selviytymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi neljäsosa apua tarvitsevista tulee näkemään nälkää.

Samaan aikaan Itä-Afrikan kuivuuskatastrofin kanssa ruoan maailmanmarkkinahinnat ovat kohonneet yli kipurajan. Maailmanpankin mukaan ruoan hintojen nousu vuosina 2010–2011 on sysännyt lähes 70 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen. Vailla ruokaturvaa on siten arviolta yli 925 miljoonaa ihmistä – tänäkin iltana he menevät nukkumaan nälissään. Jos he kaikki muuttaisivat yhteen paikkaan, syntyisi Kiinan ja Intian jälkeen maailman kolmanneksi suurin kansakunta. Valitettavasti tämän ”nälkäisten valtion” väkiluku on jatkuvassa kasvussa.

Pahiten nälkä vaikuttaa lapsiin. Riittävä ruoka ja ravinteet ovat jo sikiöaikana sekä kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana äärimmäisen tärkeitä ihmisen kehitykselle. YK-raportti varoittaa, että ruoan hintojen nousu voi johtaa tärkeiden ravinteiden liian vähäiseen saantiin tällä kriittisellä ajanjaksolla, mikä puolestaan voi pysyvästi vähentää lasten mahdollisuuksia tienata tulevaisuudessa elantonsa ja lisää köyhyyden todennäköisyyttä. Sitä kautta lapsuusajan nälkä vaikuttaa negatiivisesti kokonaisiin kansantalouksiin.

Viljantuotanto kasvaa, nälkä lisääntyy

Ruokakriisi ei ole Saharan eteläpuolisessa Afrikassa uusi ilmiö. Sen taustalla on useita tekijöitä – äärimmäinen köyhyys, ostovoiman puute, heikot sadot, kuivuus ja muita paikallisia ja globaaleja syitä. Lista on pitkä, ja eri tekijöiden yhdistelmä on kuolettava. Ennakkovaroitusohjelma FEWS NET (Famine Early Warning System Network) antoi jo viime vuonna varoituksen Afrikan sarvea uhkaavasta tilanteesta. Tämä tapahtui kuukausia ennen kuin kansainvälinen media alkoi kiinnittää kriisiin huomiota, ja YK julkaisi ensimmäisen vetoomuksen vasta kahdeksan kuukautta ennusteen jälkeen. Alue on saanut huomiota liian vähän ja liian myöhään.

Ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun maailmaa on kohdannut ruoan hintojen raju nousu. Vuoden 2006 lopulla hinnat alkoivat nousta ympäri maailmaa niin, että seuraavan vuoden sisällä vehnän hinta oli noussut 80 prosenttia, maissin 90 prosenttia ja riisin 320 prosenttia. Noin 200 miljoonalla ihmisellä – joista suurin osa lapsia – ei ollut enää varaa ruokaan, ja moni vajosi aliravitsemukseen. Yli kolmessakymmenessä maassa oli mellakoita, ja ainakin yksi hallitus syrjäytettiin väkivaltaisesti.

Tutkijat sanovat, ettei hintojen nousu johtunut sen enempää tuotannon vähenemisestä kuin kysynnän kasvustakaan. Maailman viljaneuvosto IGC raportoi maailman viljatuotannon itse asiassa nousseen kyseisenä aikana, ja kysynnän pudonneen kolmella prosentilla. Muut tekijät, kuten biopolttoaineiden suosiminen ruokaviljan hinnannousun kustannuksella sekä kohonnut öljyn hinta sen sijaan vaikuttivat kriisin kehittymiseen.

Kehitysekonomistit väittävätkin ruoan hintaheilahtelun selittyvän juuri ruoka-aineista johdettujen muiden tuotteiden pikemmin kuin itse ruoan kasvavasta kysynnästä. Myös niihin liittyvä spekulointi on entisestään nostanut hintoja. YK:n ruokaturvalähettiläs Jean Ziegler on kutsunut ilmiötä ”hiljaiseksi joukkomurhaksi”, jonka syyt ovat täysin ihmiskäden aiheuttamia.

Vain hitaita ratkaisuja

Ruokakriisin selättämiseen ei ole nopeaa ratkaisua. Ravinteiden saannin turvaaminen, toimiva julkinen terveydenhuolto ja katastrofien ennaltaehkäisy ovat hyvä alku. Tarvitaan myös maatalouden kehittämistä, kauppaa joka auttaa eikä vahingoita, sekä pitkäkestoista apua.

Tärkeintä on, että lapset asetetaan keskiöön kestäviä ratkaisuja etsittäessä. Unohdamme helposti, että lapsia ja nuoria on yli puolet maailman väestöstä. Vaikka lapsilla ei ole äänivaltaa, on jokainen nälkäinen lapsi epäluottamuslause ihmiskunnan valinnoille.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran sanomalehti Kalevassa 16. lokakuuta. Unni Krishnan on kansainvälisen Planin katastrofityön koordinaattori.