Syyskuun yhdennentoista päivän kauhistuttava hirmuteko vuonna 2001 muutti maailman. Siitä on nyt kymmenen vuotta.

Toukokuun ensimmäisenä päivänä 2011 Yhdysvaltojen erikoisjoukot teloittivat hirmuteon oletetun suunnittelijan, Osama bin Ladenin Pakistanissa. Operaatio Geronimossa bin Laden otettiin kiinni aseettomana ilman, että hän olisi tehnyt vastarintaa.

Vaikka bin Laden lopulta saatiin hengiltä, monien arvioiden mukaan hän kuitenkin onnistui saamaan haluamansa voitot sodassaan Yhdysvaltoja vastaan.

"Hän väitti toistuvasti, että ainoa tapa saada Yhdysvallat pois muslimimaailmasta ja lyödä jenkkisatraapit, on vetää amerikkalaiset sarjaan pieniä mutta kalliita sotia, jotka lopulta ajavat maan konkurssiin", kirjoitti Eric Margolis.

"Vuodattamalla amerikkalaisten verta Yhdysvallat ryntäsi bin Ladenin ansaan, ensin George W. Bushin ja sitten Barack Obaman johtamana. (...) Valtavasti paisuneet sotilasmenot ja velkaantumisen kierre (…) saattoi olla vahingollisin perintö, jonka hän jätti voittaakseen Yhdysvallat."

Yhdysvallat vastasi bin Ladenin rukouksiin

Washingtonin taipuminen bin Ladenin kiihkeitten toiveitten täyttämiseen oli heti ilmeistä. Toin esille pian iskun jälkeen kirjoittamassani kirjassa 9-11 sen, että jokainen – jolla oli tietoa alueesta – saattoi havaita, että "massiiviset hyökkäykset muslimiväestöä kohtaan olivat vastaus bin Ladenin ja hänen kumppaniensa rukouksiin, ja johtaisivat Yhdysvallat ja sen liittolaiset pirulliseen ansaan, kuten Ranskan ulkoministeri asian ilmaisi."

Michael Scheuer, CIA:n vanhempi bin Ladenin jäljittämisestä vastuussa ollut analyytikko, kirjoitti pian iskujen jälkeen, että "bin Laden on ollut hyvin täsmällinen kertoessaan amerikkalaisille syynsä käydä sotaa kanssamme. Hän haluaa muuttaa rajusti Yhdysvaltojen ja muitten länsimaitten politiikkaa islamilaista maailmaa kohtaan".

"Yhdysvaltojen asevoimat ja politiikka on onnistunut radikalisoimaan islamilaisen maailman. Tehtävä, jossa Osama bin Laden ei onnistunut, vaikka sitä yritti aina 1990-luvun alusta alkaen. On reilua tehdä johtopäätös, että tuloksena on ollut Yhdysvaltojen jääminen bin Ladenin ainoaksi välttämättömäksi liittolaiseksi." Luultavasti näin on edelleen hänen kuolemastaan huolimatta.

Ensimmäinen 9/11

On todennäköistä, että jihad-liike, joka oli hyvin kriittinen bin Ladenia kohtaan, olisi voinut hajota ja heikentyä 9/11:n jälkeen. "Rikosta ihmisyyttä vastaan", kuten iskuja aivan oikein kutsuttiin, olisi voitu lähestyä rikoksena, jossa epäillyt olisi otettu kiinni kansainvälisellä operaatiolla.

On myös muistettava, että rikokset olisivat voineet olla vielä pahempia. Ajatellaanpa esimerkiksi, että isku olisi mennyt niin pitkälle, että Valkoista taloa olisi pommitettu, presidentti olisi kuollut, olisi brutaali sotilasdiktatuuri, joka tappaisi ja kiduttaisi tuhansia, kun samalla perustettaisiin kansainvälisiä terrorikeskuksia, jotka olisivat auttamassa kidutus- ja terrorivaltioita muualla ja toteuttaisi kansanvälisiä teloituskampanjoita. Ylimääräisenä luunappina tuotaisiin joukkoon vielä ekonomistien joukkio – kutsutaan heitä Kandaharin pojiksi – jotka nopeasti ajaisivat talouden pahimpaan lamaan sen historiassa. Tämä olisi ollut pahempaa kuin 9/11.

Valitettavasti kyseessä ei ole ajatuskoe. Se tapahtui. Ensimmäinen 9/11 tapahtui, kun vuonna 1973 Yhdysvallat onnistui kaatamaan Chilen Salvador Allenden johtaman demokraattisen hallinnon sotilasvallankaappauksella. Päämäärä oli Nixonin hallinnon mukaan tappaa ”virus”, joka saattoi kannustaa muitakin itsenäisen kehityksen politiikkaan. Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden neuvoston taustalla oli näkemys, että ellei se pysty kontrolloimaan Latinalaista Amerikkaa, ei se voi odottaa ”saavuttavansa menestystä muuallakaan maailmassa”.

Ensimmäinen 9/11, toisin kuin toinen, ei muuttanut maailmaa. Sillä ei ollut juurikaan seurauksia, kuten Henry Kissinger vakuutti esimiehelleen muutamaa päivää myöhemmin. Nämä vähäisten seurausten tapahtumat eivät rajoittuneet pelkästään Chilen demokratian tuhonneeseen sotilasvallankaappaukseen, vaan panivat alulle kauhutarinan. Ensimmäinen 9/11 oli näytös draamassa, joka alkoi vuonna 1962, kun John F. Kennedy muutti pallonpuoliskon puolustuksen sisäiseksi turvallisuudeksi.

Hiljattain julkaistussa Cambridgen yliopiston kylmää sotaa käsittelevässä historiassa, Latinalaisen Amerikan tutkija John Coatsworth kirjoittaa, kuinka lukuisat poliittiset vangit, kiduksen uhrit ja väkivallattomaan toimintaan sitoutuneitten toisinajattelijoitten teloitukset Latinalaisessa Amerikassa olivat moninkertaiset verrattuna Neuvostoliiton ja sen Itä-Euroopan satelliittimaissa tapahtuneisiin.

Kidnappauksista ja kidutuksista teloituksiin

Osama bin Laden kuoli 1.5.2011 Yhdysvaltojen laivaston erikoisjoukkojen iskussa. Monien suorastaan karmeitten kertomusten perusteella, joita hallitus antoi ja sitten perui, on tullut selväksi, että operaatio oli suunniteltu teloitukseksi, ja että se rikkoi monia kansainvälisen oikeuden periaatteita aina alkaen tunkeutumisesta Pakistaniin.

The Atlantic-lehti ja sen Lähi-idän asiantuntijat, muun muassa Yochi Dreazen, tarjoavat tapahtumista asiantuntevaa tietoa. Sen mukaan Valkoinen talo ei ollut suunnitellut bin Ladenin kiinniottamista elävänä. Hallinto oli tehnyt selväksi, että se halusi bin Ladenin kuolleena. Kiinniottaminen elävänä olisi aiheuttanut joukon hankalia oikeudellisia ja poliittisia haasteita. Oli siis parempi teloittaa, upottaa ruumis mereen ilman ruumiinavausta, joka tekona – ennustettavasti – lisäsi sekä vihaa ja epäilyjä muslimimaailmassa.

The Atlantic-lehden tutkimus tuo esille eron Bushin ja Obaman hallinnon välillä: Obaman hallinto eliminoi yksittäisiä terroristeja, kun taas Bush pidätytti tuhansia militanteiksi epäiltyjä, jotka ovat vankileireillä Afganistanissa, Irakissa ja Guantanamossa. Lehden kirjoittajat siteeraavat myös Saksan entistä liittokansleria Helmut Schmidtiä ja hänen tv-lausuntoaan, jonka mukaan bin Laden olisi pitänyt tuoda oikeuden eteen.

Ruumiin hävittämistä ilman avausta on myös kritisoitu liittolaisten taholta. Suuresti arvostettu brittiasianajaja Geoffrey Robertson, joka tuki interventiota, mutta vastusti teloitusta, kuvaili Obaman väitettä "oikeus on tapahtunut" absurdiksi, jonka olisi pitänyt olla selvää myös entiselle valtiosäännöstä luennoineelle professorille. Pakistanin lain mukaan väkivaltaisen kuolemansyyn tutkinta on tehtävä etenkin, jos kuolema on aiheutunut hallituksen tai poliisin toimien seurauksena. Yhdysvallat on siksi velvollinen tekemään tutkinnan, joka tyydyttää maailmaa, ja joka tekee luotettavan selvityksen kuolintavan olosuhteista.

Robertson muistuttaa meitä siitä, kuinka brittihallinto halusi aikanaan hirttää natsijohdon kuuden tunnin kuluessa kiinniotosta. Presidentti Truman vetosi, että ainoa tapa päättää onko syyllinen vai syytön, on taata puolueeton oikeuskäsittely.

Syyllisyys jäi todistamatta

Eric Margolis on huomauttanut, ettei Washington ole koskaan tehnyt julkiseksi todisteita väitteestä, että bin Laden oli 9/11-iskujen takana. Tämä seikka selittänee sen, miksi kyselyissä kolmannes amerikkalaisista vastaajista uskoo Yhdysvaltojen hallituksen ja/tai Israelin olleen iskujen takana. Avoin oikeudenkäynti Yhdysvalloissa tai Haagissa olisi tuonut nämä väitteet päivänvaloon.

FBI:n päällikkö Robert Mueller toi esille kesäkuussa 2002 Washington Post-lehdessä tutkijoiden käsityksen, että syyskuun 11. päivän iskun idea oli lähtenyt al-Qaidan johtajista Afganistanissa, vehkeiltiin Saksassa ja rahoitettiin Arabiemiraattien kautta afganistanilaislähteistä.

Mitä FBI uskoi ja ajatteli kesäkuussa 2002, he eivät kuitenkaan tienneet kahdeksaa kuukautta aiemmin, kun Washington hylkäsi talibaanien tunnustelevat tarjoukset (kuinka vakavasti otettavat, sitä emme tiedä) saattaa bin Laden oikeuden eteen, mikäli todisteita olisi. Ei siis ole totta, mitä presidentti Obama väitti pian bin Ladenin kuoleman jälkeisessä lausunnossaan, että "pian selvisi, että 9/11 iskujen takana oli al-Qaida".

Ei ole syytä epäillä FBI:n käsityksiä kesäkuussa 2002. Silti jäämme vielä kauas sellaisesta syyllisyyden todistamisesta, mitä sivistyneissä yhteiskunnissa vaaditaan. Se ei anna lupaa murhata epäiltyä, joka olisi helposti – kuten nyt näyttää – voitu ottaa kiinni ja tuoda oikeuden eteen.

Myöhemmät todisteet, muun muassa Guantanamon vankien tunnustukset 9/11-komission tutkimuksissa, tukevat epäilyä. Miten näille todisteille olisi käynyt riippumattomassa tuomioistuimessa ottaen huomioon, miten tunnustukset on saatu, jää epäselväksi.

Hyökkäysrikokset

Bin Ladenin vastuu tunnustettiin laajasti muslimimaailmassa ja teko tuomittiin. Eräs merkittävä esimerkki on libanonilainen sheikki Fadlallah, jota sekä Hizbollah että shia-ryhmät kunnioittavat myös Libanonin ulkopuolella. Sheikki Fadlallah tuomitsi selvästi 9/11-iskut.

Eräs jihad-liikkeen johtavista asiantuntijoista, Fawaz Gerges katsoi, että liike olisi hajonnut. Yhdysvaltojen olisi pitänyt hyödyntää tätä mahdollisuutta sen sijaan, että se ryhtyi mobilisoimaan liikettä Irakiin hyökkäämiseksi. Se oli suuri lahja bin Ladenille ja lisäsi jyrkästi terrorin määrää.

Britannian Chilcotin kuulemisissa Irak-hyökkäyksen taustoista entinen tiedustelupäällikkö todisti sekä brittien että amerikkalaisten tiedustelupalvelujen tienneen, ettei Saddam muodostanut mitään vakavaa uhkaa, ja että maahanhyökkäys, invaasio, todennäköisesti lisää terroria. Invaasiot Irakiin ja Afganistaniin radikalisoivat osaa muslimisukupolvista, jotka näkivät sotilaalliset toimet hyökkäyksenä islamia vastaan. Kuten niin usein turvallisuus ei ollut kovin korkealla tärkeyslistalla valtioitten toimissa.

Natsi-Saksan sotarikoksia Nürnbergin oikeudenkäynnissä selvittänyt ja Yhdysvaltoja edustanut tuomari Robert Jackson määritteli hyökkäykseksi, aggressioksi juuri ne teot, joihin Bushin hallinto myöhemmin syyllistyi. Olemme tilanteessa, jossa on kaksi mahdollisuutta: joko Bush ja hänen liittolaisensa ovat syyllisiä kansainväliseen sotarikokseen ja kaikkeen siihen pahaan, jota siitä seurasi, tai me julistamme, että Nürnbergin oikeudenkäynti oli farssi, ja olemme syyllisiä oikeusmurhaan.

Ylemmyydentuntoisuus ja 9/11

Jos torjumme tuomari Jacksonin näkemykset universaaleista oikeusperiaatteista, hyväksymme periaatteen, että Yhdysvallat voi päättää itse suojastaan suhteessa kansainväliseen oikeuteen ja eri sopimuksiin.

On syytä omistaa ajatus myös bin Laden-operaation nimelle: Geronimo. Jos Valkoinen talo kutsuu bin Ladenia Geronimoksi, se tulee suitsuttaneeksi häntä. Geronimo oli apassi-intiaanien johtaja, joka rohkeasti nousi vastustamaan mailleen tunkeutumista.

Ehkä bin Ladenin teloitus ymmärrettiin hallinnon piirissä kostona, arvelee Robertson. Ja kenties oikeudenkäynnin tuoman laillisen mahdollisuuden torjuminen heijastaa moraalista kulttuurieroa vuosien 1945 ja tämän päivän välillä. Mikä tahansa motiivi olikaan, se tuskin oli turvallisuus.

Noam Chomsky on yhdysvaltalainen emeritusprofessori. Hän on kirjoittanut useita poliittisia bestsellereitä.