Artikkeli on julkaistu alun perin ilmasto.org-sivustolla.

Aurinkopaneelien ja tuulivoimaloiden kuvat ovat nousseet puhtaamman ja kestävämmän tulevaisuuden tunnuskuviksi ja uusiutuvan energian voittokulun symboleiksi. Vaikka niiden kasvu onkin ollut voimakasta, on suurin osa käyttämästämme uusiutuvasta energiasta kuitenkin perinteisemmistä lähteistä. EU:n uusiutuvan energian 20 prosenttia tavoitteesta vähintään puolet tulee täyttymään erilaisia biomassoja polttamalla.

"Koska bioenergian käytön lisäämisessä on kyse ilmastonmuutoksen torjumisesta, on tärkeää varmistaa, että päästövähennykset todella toteutuvat."

Uusiutuviin energialähteisiin laskettavaa bioenergiaa ja vesivoimaa on EU maissa käytetty jo ennen uusiutuvan energian poliittista nousua. Erilaisten biomassojen, etenkin puun polttaminen energiaksi on ollut monessa EU maassa jo pitkään taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Nykyisinkin biomassat ovat usein uusiutuvan energian vaihtoehdoista helpoimmasta ja halvimmasta päästä, ja niitä voidaan hyödyntää hiilen tai turpeen tilalla samoissa, hieman päivitetyissä polttolaitoksissa.

Suomen kaltaisissa maissa on puun ja bioenergian merkittävä rooli lähes itsestään selvyys, mutta bioenergian käytön voimakas lisäys ei ole vain Euroopan metsäisten maiden suunnitelmissa. Tuulivoimastaan tunnettu Tanskakin tuottaa yli 60 prosenttia uusiutuvasta energiastaan biomassoilla. Euroopan vähiten metsäisiin maihin kuuluva Iso-Britannian aikoo täyttää noin 50 prosenttia uusiutuvan energian tavoitteestaan bioenergialla.  

Iso-Britannia tuo maahan jo nykyisin puupellettejä energian tuotantoa varten melkein yhtä paljon kuin koko maan omista vuotuisista hakkuista saadaan puuta. Myös tiuhaan asutut rantavaltiot kuten Belgia ja Hollanti laskevat tuontibiomassan varaan. Vaikka valtaosa Euroopassa käytetystä bioenergiasta saadaan vielä omista luonnonvaroistamme, biomassaa tuodaan energiaksi kasvavissa määrin ja yhä kauempaa. Markkinoiden halvimmat puupelletit suurten polttolaitosten tarpeisiin tuotetaan nykyään Pohjois-Amerikan boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen metsistä. 

Vaikka biomassat, metsästä, maataloudesta tai jätteistä ovatkin uusiutuvaa raaka-ainetta, liittyy niiden kasvavaan käyttöön huomattavia riskejä ympäristön kannalta. Koska pohjimmiltaan bioenergian käytön lisäämisessä on kyse etenkin ilmastonmuutoksen torjumisesta, on erityisen tärkeää varmistaa, että olettamamme päästövähennykset todella toteutuvat. 

Liikenteen biopolttoaineiden kanssa on jo todettu, että ensimmäiset askeleet otettiin väärään suuntaan. Palmuöljystä, rypsistä ja muista ruokakasveista tuotetut polttoaineet johtavat pahimmillaan fossiilisia polttoaineita suurempiin ilmastopäästöihin, kun biopolttoaineiden kasvaneesta kysynnästä johtuvat maan käytön muutokset globaalisti otetaan huomioon. Noin viisi vuotta liikenteen uusiutuvan energian tavoitteiden asettamisen jälkeen Euroopan komissio onkin jo esittänyt katon asettamista viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden käytön määrälle.

Biopolttoaineiden onneton tarina uhkaa jo toistua myös biokaasun kohdalla. Kaasua voi parhaimmillaan saada talteen kaatopaikoilta tai tuottaa jätteistä, mutta monessa EU maassa ovat tuet biokaasun tuotannolle kannustaneet tekemään sitä arvokkaammistakin raaka-aineista, etenkin maissista. Epäsuorien maankäyttövaikutuksien ja suurten ilmastopäästöjen riski on verrattavissa vastaaviin biopolttoaineisiin. Erityisen nurinkurista on, että jos maissi muunnetaan energiaksi biokaasun ennemmin kuin nestemäisen polttoaineen muodossa, sen ei tarvitse täyttää minkäänlaisia kestävyyskriteerejä.

Päästövähennyksien toteutumista on alettu tarkastella tarkemmin myös puubiomassan kohdalla. Tiedämme kaikki puun palaessaan vapauttavan hiilidioksidia siinä missä fossiilisetkin polttoaineet, mutta nykyisessä ilmastopolitiikan kehikossa oletamme kaiken vapautuvan hiilidioksidien saman tien sitoutuvan uudelleen kasvaviin metsiin ja kasvillisuuteen. Metsillä kestää kuitenkin vuosikymmeniä kasvaa takaisin entisiin mittoihinsa, joten parhaassakin tapauksessa on hiilidioksidipäästöjen ja niiden uudelleen sitoutumisen välillä pitkä viive. On tietysti myös hyvin mahdollista, että uusi, kaadetun tilalle kasvava metsä ei tule ikinä sitomaan itseensä yhtä paljon hiilidioksidia kuin alun perin paikalla sijainnut metsä sitoi, jolloin puuenergian hiilineutraalisuus jää vain teoreettiseksi käsitteeksi.

Bioenergian kohdalla monet laskennallisesti olettamistamme päästövähennyksistä ovat siis varsin epävarmoja. Kun otetaan huomioon, että EU:n päästövähennystavoite ylipäätänsä kaipaisi kunnianhimon tason nostoa, ei meillä pitäisi olla varaa hukata yhtään prosenttia nykyisistä päästövähennystavoitteista toimimattomiin, päästöjä vähentämättömiin, keinoihin.

Tiedämme jo, että ilmaston ja ympäristön kannalta riskittömimmät bioenergian muodot ovat erilaiset maa- ja metsätalouden sivutuotteet ja jätteet. Bioenergian kysynnän kasvaessa sivutuotteiden ja jätteiden käytön kannattavuus ja niiden riittävyys on kuitenkin haasteellista, etenkin jos poliittinen ohjaus kohtelee kaikkia biomassoja samalla tavalla. Suomessakaan bioenergian lisääntyvä käyttö ei enää voi rakentua metsäteollisuuden sivutuotteiden määrän kasvun varaan. Uusiutuvan energian tavoitteet täytetäänkin hakemalla metsästä kannot ja risut – siis sekin osuus biomassasta, joka aiemmin sai jäädä metsään.

Hyödyntämättömiä jätevirtojakin onneksi vielä löytyy, mutta niiden käyttöön saaminen vaatisi selkeämpää poliittista ohjausta ja kannustusta. Kun kaikki biomassa on ilmastopolitiikassa samalla viivalla, on usein helpompaa hakea lisää puuta metsästä kuin käyttää jo haetut entistä tehokkaammin. 

EU:ssa bioenergiapolitiikka nostaa tunteita pintaan. Suomi tunnetaan EU:n instituutioissa bioenergian käytön sääntelyn vastustajana, joka muistuttaa tiuhaan metsätalouden olevan EU:n toimivallan ulkopuolella. Bioenergian käyttö nähdään Suomessa lähinnä kotimaisen metsäteollisuuden näkökulmasta. Kokonaiskuva EU-maiden bioenergian käytöstä, maiden erilaisista edellytyksistä ja ympäristöriskeistä jää suomalaisessa keskustelussa usein sivuun.

EU:n ilmastopolitiikassa ei kuitenkaan pitäisi olla enää varaa ottaa enempää harha-askelia bioenergian kanssa. Tarvitsemme selvää poliittista ohjausta varmistamaan, että keskitymme kestävien, päästövähennyksiä tuottavien biomassojen käyttöön. Mitä aikaisemmin yhteiset pelisäännöt sovitaan, sitä sujuvampaa niiden noudattaminen on. On tehtävä valintoja, jottei hyvistä ratkaisuista pääse muodostumaan osa ongelmaa.

Kirjoittaja on bioenergia-asiantuntija ja toimii Birdlife Europe ja European Environmental Bureau (EEB) -järjestöissä.