(IPS) -- Tänä keväänä maailma on seurannut jännittyneenä, joutuuko Etelä-Afrikan Kapkaupunki sulkemaan vesihanat kokonaan. Tiukka säästökuuri näyttää lykänneen tuomiopäivää tällä erää, mutta vesiongelmat ovat kasvava ongelma kautta maailman.

Harva on edes kuullut, että 1,2 miljoonan asukkaan Maputo Mosambikissa kamppailee kuivuuden aiheuttaman ankaran vesipulan kanssa.

WaterAid-järjestön raportti vesihuollon tilasta vuonna 2018 paljastaa, että yli 60 prosenttia maapallon asukkaista elää alueilla, joilla vedestä on tai tulee pulaa ainakin ajoittain. 844 miljoonalle kamppailu vedestä on päivittäistä.

Uganda, Niger, Mosambik, Intia ja Pakistan kuuluvat maihin, joissa suuret ihmisjoukot joutuvat hankkimaan puhtaan veden kauempaa kuin puolen tunnin kävelymatkan päästä. Miljoonat ihmiset etsivät pitkien taipaleiden takaa vettä, joka osoittautuu usein likaiseksi.

Eriarvoisuus ulottuu veteen

Raportti kertoo, että tuloerot heijastuvat myös vedensaantiin: vaikka vesihuolto kohenee, köyhimmät jäävät usein ilman. Heikoimmat, kuten iäkkäät, sairaat ja vammaiset, sairastuvat herkimmin likaisesta vedestä, usein kohtalokkain seurauksin.

Sahelin alueen sisämaavaltiot Niger ja Mali kärsivät sekä kuivuudesta että ajoittaisista tulvista. Niger oli vuoden 2016 tilastossa maailman toiseksi kehittymättömin valtio. Vesihuollon piirissä on 72 prosenttia varakkaimmista mutta vain 41 prosenttia köyhimmistä. Malissa osuudet ovat 93 ja alle 50 prosenttia.

Eriarvoisuus koettelee kovimmin naisia ja tyttöjä, joiden kontolla veden hankinta usein on. YK:n suosittelema minimi on 50 litraa vettä henkeä kohti päivässä, joten nelihenkinen perhe tarvitsee 73 000 litraa vettä vuodessa. Sen noutamiseen menee yli kaksi kuukautta aikaa, joka on pois muista töistä tai koulunkäynnistä.

Vaatii tahtoa ja rahaa

Vesikriisin ratkaisu edellyttää poliittista tahtoa ja rahoitusta. Kumpaakin pitäisi löytyä, sillä hyväksymällä kestävän kehityksen tavoitteet 2015 YK:n jäsenmaat lupasivat poistaa köyhyyden ja turvata kaikille puhtaan veden ja vessan vuoteen 2030 mennessä.

Tavoitteista ollaan jo pahasti jäljessä. Nykytahdilla puhdas vesi saadaan kaikille vasta 2066 ja vessat ensi vuosisadalla. Samaan aikaan lähes 300 000 alle viisivuotiasta kuolee vuosittain ripuliin, joka aiheutuu likaisesta vedestä ja huonosta hygieniasta.

Jos vettä koskevaa tavoitetta ei saavuteta, epäonnistutaan todennäköisesti myös koulutuksen, ravitsemuksen, terveyden, tasa-arvon ja yhteiskunnallisen vakauden edistämisessä. Äärimmäisen köyhyyden poistaminenkin on mahdotonta ilman puhdasta vettä ja vessoja.

Intia on osoittanut, että nopea edistyminen on mahdollista: vuoden 2002 jälkeen vesihuollon piiriin on saatu yli 300 miljoonaa ihmistä, mikä vastaa melkein Yhdysvaltain väkilukua. Sellainen ei tapahdu vahingossa vaan vaatii paneutumista ja priorisointia. Maailman johtajien tulee pitää se kirkkaana mielessä, kun he kokoontuvat kesällä arvioimaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteessa numero kuusi eli veden ja vessojen turvaamisessa.

Kirjoittaja johtaa Britanniassa toimivaa WaterAid-järjestöä.