Aasian jätit matkalla maailmanherruuteen?

Vaikka tämä voi osoittautua katteettomaksi puheeksi, kansainväliset taloudelliset instituutiot ennustavat yleisesti, että Kiina ja ehkä myös Intia ohittavat Yhdysvallat maailman suurimpina kansantalouksina vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä muuttaa ratkaisevasti esimerkiksi kansainvälistä politiikkaa ja globaalia ympäristöpolitiikkaa.

Viime vuosina Kiina ja Intia ovat liberalisoineet talouttaan aggressiivisesti. Kiinan talouden pyörät ovat pyörineet sellaisella nopeudella, että ilmiötä pidetään poikkeuksellisena koko maailman taloushistoriassa. Molemmat maat ovat valjastaneet tieteen, teknologian ja vientiteollisuuden taloudellisen kasvunsa vetureiksi. Toisaalta maiden noudattama talouspoliittinen strategia on poikennut toisistaan lähes kokonaan. Kiina on pyrkinyt suunnittelemaan ja ohjailemaan talouttaan, kun Intia on toteuttanut enemmän kaoottista "antaa mennä" ?periaatetta.

Taloustieteiden professori Prabhudev Konanaa kiinnostaa erityisesti Kiinan ja Intian yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot, ja toisaalta se, mitä muut kehitysmaat voisivat oppia Aasian jättien erilaisista kehityspoluista.

"Kiina on noudattanut taloutensa kehittämisessä perinteistä mallia siirtyen maatalousyhteiskunnasta vankaksi teolliseksi taloudeksi. Se on pyrkinyt liittämään maatalouden, teollisuuden ja palvelusektorin saumattomasti toisiinsa. Vaikka se on keskittynyt vientinsä kasvattamiseen, se on samalla huolehtinut kotimaisen kulutuskysynnän kasvusta. Tämä malli on ollut ilmeisen toimiva, kun tarkastellaan pelkästään talouden kasvulukuja. Jos puhutaan kaupunkien ja maaseudun eroista tai kasvavista ympäristöongelmista, malli on kuitenkin kaukana ihanteellisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä."

Näin Prabhudev Konana analysoi Kiinan kehitystä maaliskuussa ilmestyneessä Frontline-aikakausjulkaisussa. Jos Kiina luottaa pikemminkin tasapainoiseen kehitykseen, niin Intia yrittää tehdä hypyn maatalousyhteiskunnasta suoraan tietoyhteiskuntaan. Tässä Intia panostaa uuden taloutensa veturiin: ohjelmisto- ja informaatioteollisuuteen. Se ei pyri rakentamaan Kiinan tavoin elimellistä yhteyttä informaatioteollisuuden ja talouden muiden peruspilarien välille.

Konanan keskeinen kysymys kuuluukin, kumman tie on lopulta taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ekologisesti kestävämpi?

"Jotkut intialaiset taloustieteilijät ovat väittäneet, että keskittymällä ?tietointensiivisen? talouden rakentamiseen, Intia ohittaisi lopulta Kiinan maiden välisessä talouskilpailussa. Tähän on hankala uskoa. Informaatioteollisuus työllistää pääasiallisesti nuoria, hyvin koulutettuja kaupunkilaisia, ja sillä ei ole juuri heijastusvaikutuksia perinteiseen talouteen."

Aasian jättien talouskilpailussa Intian on jäänyt pahasti alakynteen. Kun Kiina avasi ikkunoitaan länteen 1970-luvun lopulla, puoluejohtaja Deng Xiaoping muistutti kansalaisille, että avoimista ikkunoista lentää sisään myös kärpäsiä. Tuolloin Intia oli vielä maiden keskinäisessä talouskilpailussa selvästi niskan päällä.

Kun Kiina salli ulkomaalaisten "kärpästen" hääriä entistä vapaammin taloudessaan, asetelma muuttui nopeasti. Kiinan juhliessa ikkunoidensa avaamisen kymmenvuotisjuhlia maassa voitiin tyytyväisenä todeta, että Intian norsu oli jo pahasti hyytynyt. Uuden vuosituhannen alussa kiinalaiset talousekspertit saattoivat jo huokaista helpotuksesta: Intiasta ei ollut enää kunnon vastusta.

Prabhudev Konanan mielestä Kiinan kasvu on ollut viime vuosikymmeninä tietoisen yhteiskunnallisen politiikan ansiota, kun Intian menestys informaatioteollisuuden alueella on johtunut pikemminkin onnekkaista sattumista. Intian uuden talouden menestystarinan taustalla on ollut vain muutama menestynyt yritys, kuten Wipro ja Infosys, ja toisaalta länsimaiden erityisesti Yhdysvaltojen ja Britannian kasvava kiinnostus palveluidensa ulkoistamiseen halvemman työvoiman maihin.

Informaatioteollisuuden vientiluvut ovat vaikuttavia, kun se kattaa parikymmentä prosenttia viennistä. Silti sen osuus BKT:sta on vain reilut kolme prosenttia. Sitä paitsi Intian talous kasvoi pari kymmentä vuotta sitten yhtä nopeasti kuin nykyisinkin. Konanan mukaan nykyinen talousboomi ei selitykään pelkästään informaatioteollisuuden kasvulla.

"Uuden talouden on arvioitu luoneen 800 000 uutta työpaikkaa. Luku vaikuttaa ensi silmäyksellä vaikuttavalta, mutta jos se suhteutetaan Intian koko työvoimaan, eli 470 miljoonaan ihmiseen, uuden talouden luomat työpaikat ovat lähes kääpiösarjan puuhastelua. Varsinkin kun tilannetta verrataan Kiinaan, joka samaan aikaan on luonut 40 miljoonaa työpaikkaa informaatioteollisuuden ohella jalkine- ja vaateteollisuuteen."

Entä paljon kansainvälistä huomiota herättänyt palveluiden ulkoistaminen Intiaan?

"Palveluiden ulkoistaminen teollisuusmaista Intiaan merkitsee vain nopeasti ohimenevää ilmiötä. Nuo työpaikat voivat siirtyä milloin tahansa vielä halvemman työvoiman maihin. Nykyisin Kiina kilpailee entistä enemmän näistä markkinoista Intian kanssa. Intialaisten paljon puhuttu etumatka englannin taidoissa hupenee myös vauhdilla. Kiinalaisten opiskelijoiden kielitaitoon panostetaan aivan eri tavoin kuin aikaisemmin, ja mikä tärkeintä vieraita kieliä opetetaan entistä suuremmille joukoille. Englannin opetukseen käytetään kuulemma myös stadioneja."

Informaatioteollisuus jää yksinäiseksi saarekkeeksi Intian taloudessa. Sen keskeiset tuotannontekijät ammattitaitoista työvoimaa lukuun ottamatta perustuvat tuontiin. Kun Intialla ei ole toimivaa infrastruktuuria, maan kilpailukyky tietokoneiden laitteistomarkkinoilla ei ole järin vahva. Informaatioteollisuuden lopputuotteista 85 % menee vientiin. Näin informaatioteollisuudella on vain vähäinen vaikutus kotimaiseen kysyntään ja muuhun talouteen.

Kuinka hyvin Kiina on sitten onnistunut uuden taloutensa kanssa? Professori Konanan mielestä huomattavasti paremmin kuin Intia.

"Made in China" -merkkejä tuotteiden liepeissä näkee kaikkialla maailmassa. Kiinan vienti- ja tuontiluvut ovat lähes 10 kertaa suuremmat kuin Intiassa. Vaikka yli puolet väestöstä elää yhä köyhässä Länsi-Kiinassa, suurten keskusten elämä muistuttaa monin tavoin teollisuusmaiden elämää. Kiinaa rakennetaan nyt massiivisesti: se kuluttaa reilun kolmanneksen maailman terästuotannosta ja noin puolet sementin tuotannosta. Monet alat ovat kirjanneet uskomattomia kasvulukuja, esimerkiksi vuonna 2003 autoja myytiin 75 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Kiinan henkeä kohden laskettu BKT on kasvanut neljännes vuosisadassa 500%.?

Mitkä tekijät sitten selittävät Kiinan talouden nopeata nousua?

"Lähinnä kaksi tekijää: ulkomaiset investoinnit ja vientiteollisuuden elimellinen yhteys muuhun talouteen. Ulkomaiset investoinnit ovat nykyisin 13 kertaa suuremmat kuin Intiassa. Puheenjohtaja Deng Xiaoping kiteytti ulkomaalaisten sijoittajien kosiskelun tausta-ajatuksen reilut pari kymmentä vuotta sitten tunnettuun sanontaansa: ?ei sillä ole väliä, onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se vain pyydystää hiiriä?. Xiaopingin sanoma oli pragmaattinen, mikä tahansa käy, vaikka ulkomaisten investoijien houkuttelu ja viennin edistäminen, jos se edistää kiinalaisten elintasoa. Toiseksi Kiinan taloudellisen menestystarinan taustalla on kansantalouden keskeisten alueiden elimellinen yhteys toisiinsa."

Professori Konana ei mainitse kuitenkaan sitä kolmatta tekijää, jota monet tutkijat pitävät Kiinan vahvuutena ja toisaalta Intian akilleen kantapäänä, nimittäin suunnatonta eroa maiden sosiaalisessa kehityksessä. Esimerkiksi Nobel-palkittu taloustieteilijä Amartya Sen on tähdentänyt jo vuosia, että Intian olisi pitänyt Kiinan tavoin investoida sosiaaliseen kehitykseensä, kuten peruskoulutukseen, terveydenhuoltoon ja maareformeihin. Amartya Senin mielestä Kiinan menestystarinan edellytykset taottiin jo ennen Deng Xiaopingin reformipolitiikan aikaa. On arvioitu, että Intia saisi kaikki lapsensa koulunpenkille, jos se sijoittaisi BKT:staan 2,9 % peruskoulutukseen nykyisen 1,5 % sijaan. Investointina tulevaisuuteen se ei olisi mikään mahdoton tehtävä, mutta toistaiseksi maan poliittiset päättäjät ovat investoineet mieluummin asejärjestelmiensä uusimiseen kuin koulutukseen.

Kiina on toisin kuin Intia reagoinut ripeästi globaalin talouden uusiin vaatimuksiin.

"Koulutusta on uudistettu nopeasti. Samoin tieteen ja teknologian huippualojen kehittämiseen on tehty tuntuvia investointeja. Kiina on myös suunnittelemassa mittavaa ohjelmaa takapajuisten alueidensa kehittämiseksi tasapainottaakseen vaurauden epätasaista jakautumista eri alueille ja väestöryhmille.

Jos Kiina ja Intia ovat matkalla kansainvälisen talouden vetureiksi, se edellyttää määrätietoista tieteellis-teknologista politiikkaa. Kiihdyttääkseen teknologisia innovaatioita Kiina perusti ensimmäiset innovaatiokeskuksensa lähes parikymmentä vuotta sitten. Intiassa on vasta hiljattain kiinnostuttu tällaisten keskusten perustamisesta.

Varsinkin Hong Kong ja Taiwan toimivat Kiinan innovaatiolaboratorioina. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi patenttien määrässä. Hong Kongista ja Taiwanista tulee suhteellisesti ottaen enemmän patentteja kuin mistään muualta maailmasta lukuun ottamatta Yhdysvaltoja. Vahvasti manner-Kiinan talouteen sidotuista Hong Kongista ja Taiwanista on peräisin myös huomattava osa Kiinan ulkomaisista sijoituksista."

Kiinan ja Intian vähittäinen nousu maailmantalouden vetureiksi muuttaa geopolitiikan ohella ratkaisevasti globaalien ympäristöongelmien painopistettä. Länsimaiden nopea teollistuminen aiheutti massiiviset globaalit ympäristöongelmat. Ovatko nopeasti teollistuvat kehitysmaat nyt toteuttamassa yhtä lyhytnäköistä politiikkaa?

Kiinan huikea talouskasvu perustuu kotimaiseen kivihiileen. Maan teollistumisen riippuvuus hiilestä on verrannollinen Britannian tilanteeseen 1800-luvulla. Kiina on jo nyt Yhdysvaltojen jälkeen hiilidioksipäästöjen suurin tuottaja. Arvioidaan, että sen osuus nousee lähes viidennekseen maailman hiilidioksipäästöistä parissa vuosikymmenessä. Varsinkin Kiinan kasvukeskukset kärsivät energiapulasta. Tästä syystä Kiina suunnittelee nostavansa ydinvoiman osuuden energiatuotannosta nykyisestä kahdesta prosentista neljään prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Toisaalta ydinvoiman myötä kasvavat muut ympäristöriskit. Kasvihuonekaasujen lisääntyminen ei luonnollisesti johdu pelkästään energialähteistä, vaan myös metsäpeitteen nopeasta katoamisesta ja liikenteen lähes räjähdysmäisestä kasvusta. Vielä parikymmentä vuotta sitten Kiinassa liikuttiin lähinnä polkupyörillä. Nyt arvioidaan, että Kiinan autokanta ylittää 150 miljoonaa ajoneuvoa 10 vuodessa. Silloin Kiinasta tulee myös maailman autoistunein maa.

Kiinasta on tulossa Yhdysvaltojen ohella toinen taloudellinen ja poliittinen supervalta. Samalla sen ja nousevien kehitysmaiden ympäristöpoliittisilla ratkaisuilla on entistä enemmän vaikutusta koko maailman kehitykseen.

Ympäristön kannalta on selvää, että kehitysmaiden kasvun pitäisi perustua ympäristöystävälliseen tekniikkaan ja uusiutuviin energialähteisiin. Teollisuusmaiden pitäisi puolestaan omaksua huomattavasti nykyistä ympäristöystävällisempiä tuotanto- ja kulutustapoja. Ainakin toistaiseksi tämä tuntuu pitkälle katteettomalta toiveajattelulta. Kehitysmaiden ympäristönsuojeluun myönnetään nykyisin keskimäärin kaksi miljardia dollaria vuodessa. Se ei ole paljon verrattuna maailman vuosittain käyttämiin sotilasmenoihin eli 900 miljardiin dollariin.

Julkaisija: Yle1