Angola vakaassa nousussa

Pitkien sotien ja köyhyyden kurittama Angola kasvattaa nyt vakain askelin taloudellista, poliittista ja sotilaallista rooliaan Afrikassa.

Angola kävi vapaussotaa silloista siirtomaaisäntäänsä Portugalia vastaan 1961-1974 ja ajautui sen jälkeen sisällissotaan, joka päättyi vasta 2002. Noin miljoona ihmistä kuoli ja nelisen miljoonaa joutui pakenemaan kotoaan. Maassa on nyt 16 miljoonaa asukasta.

Angola on kuitenkin noussut sotien tuhkasta: talouskasvuksi kirjattiin viime vuonna 15 prosenttia, ja sen uumoillaan tuplaantuvan tänä vuonna.

Tuoreen tiedon mukaan Angola, joka saa huomattavan osan tuloistaan öljyn viennistä, kaavailee tulevaisuudessa vahvistavansa energiatalouttaan ydinvoimalla.

Angolan tiede- ja teknologiaministeri João Baptista Ngandajina kertoi hiljan yhdysvaltalaisen radioaseman haastattelussa, että valmisteilla on laaja ydinenergiaa koskeva lakipaketti.

Hän paljasti myös, että Angolasta on löytynyt uraaniesiintymiä, mutta ei kertonut niiden sijaintia.

Portugalialainen ydinenergia-asiantuntija professori António Costa e Silva vahvistaa, että Angolassa on runsaasti uraania, mikä on herättänyt kiinnostusta Kiinassa.

Hänen mielestään ydinteknologian hankkiminen ja tuotantolaitosten rakentaminen olisi kuitenkin perin vaikeata Angolan kaltaiselle maalle, joka elää raaka-aineviennillä.

Angola tienaisi paremmin viemällä uraania kuin omaa ydinteknologiaa rakentamalla, Costa e Silva arvioi.

Angolassa syntynyt mutta Portugalissa vaikuttava politiikan tutkija Eugénio Costa Almeida uskoo kuitenkin, että Angola on nousemassa alueelliseksi suurvallaksi eteläisessä Afrikassa.

”Tällä hetkellä vaa'assa painavat poliittiset ja sotilaalliset tekijät enemmän kuin taloudelliset, mutta lopulta kyse on kaikkien kolmen yhdistelmästä”, hän pohtii.

Costa Almeidan mukaan Angolan presidentin José Eduardo dos Santosin poliittinen vaikutusvalta yhdessä vahvan sotilaallisen koneiston kanssa on auttanut kummankin Kongon johtajia pysymään vallassa.

Kongon tasavallassa Denis Sassou-Nguesso hävisi vaalit 1997, mutta palasi valtaan 1999 apunaan yksityisarmeija, joka löi Angolan armeijan tuella vaaleilla valitun presidentin Pascal Lissouban joukot.

Myös Kongon demokraattisessa tasavallassa ”Angolan poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen tuki auttoi Joseph Kabilan presidentinvirkaan 2001 ja uudelleen 2006”, Costa Almeida sanoo.

Portugalille aikanaan kuluneessa Sao Tomé ja Príncipen saarivaltiossa Afrikan länsirannikolla Angolan vaikutus ”on ilmeisintä taloudessa, mutta tuntuu myös politiikassa luultua enemmän”, tutkija sanoo.

Hänen mielestään Angola kilpailee vahvasti alueellisen suurvallan roolista Etelä-Afrikan kanssa.

Kiinan voimakas läsnäolo Angolassa ei Costa Almeidan mielestä uhkaa maan siteitä tärkeimpiin portugalinkielisin maihin, Portugaliin ja Brasiliaan. Kiina on valmis kaikkiin uusiin suhteisiin vahvistaakseen kansainvälistä asemaansa, eikä Angola puolestaan torju kenenkään apua, ellei siitä aiheudu avointa eturistiriitaa, hän selittää.

Brasiliaa Angola arvostaa hänen mukaansa tärkeänä taloudellisena yhteistyökumppanina. Maita erottaa ainoastaan Atlantti, sillä kieli on sama ja kulttuurikin paljolti yhteinen.

Hän muistuttaa, että merkittäväksi vallaksi noustakseen Angolan on raivattava vielä isot kivet rauhan ja demokratian tieltä: korruptio ja ja yhteiskuntaa yhä leimaava alamaiskulttuuri, joka estää todellisen vapauden.