(IPS) -- Kasvi- ja eläinkunta on yhä luvattoman rosvouksen eli biopiratismin kohteena varsinkin kehitysmaissa, vaikka sen kieltävä Nagoyan pöytäkirja hyväksyttiin jo vuonna 2010. Sen toteutus alkaa vasta päästä vauhtiin.

Mote Bahadur Pun Nepalin Myagdin alueelta on kasvattanut yli 20 vuotta Paris polyphylla -yrttiä, jota Himalajan asukkaat käyttävät kipujen, kuumeen ja palovammojen hoidossa.

Ryhmä kauppiaita tulee puolen vuoden välein Kiinasta ja ostaa Punilta kilokaupalla yrttiä. He maksavat könttäsumman, ehkä noin 40 euroa, Pun sanoo.

Hän ei osaa kertoa, keitä ostajat ovat tai mitä he kasvilla tekevät. "Luulen, että he valmistavat siitä lääkettä."

Kiellettyä kauppaa

Punin yrtti on nykyisin uhanalaisten kasvien listalla, ja sen kauppa on kielletty hänen kotiseudullaan, joka kuuluu Annapurnan vuoriston luonnonsuojelualueeseen.

Ostajat ovat tietämättömiä kiellosta tai eivät piittaa siitä. Tuskin he tietävät sitäkään, että Nagoyan pöytäkirja suojelee kasvia, joka kuuluu alkuperäiskansojen perimätiedon piiriin.

Suojelusta päätettiin YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan sopimuksen osapuolten kokouksessa Japanin Nagoyassa 2010. Päätöksellä luotiin läpinäkyvät puitteet geeniperimän hyödyntämiselle reilusti ja tasaveroisesti.

Pöytäkirjan pitäisi suojella Punin kaltaisia ihmisiä biorosvoilta, jotka ostavat raaka-aineet pilkkahintaan ja käärivät suuret voitot niistä valmistetuilla lääkkeillä tai kosmetiikan tuotteilla. Säädös kattaa kasvit, eläimet ja mikro-organismit.

Vauhtia toteutukseen

Nagoyan pöytäkirja on toistaiseksi jäänyt paljolti paperille. Lokakuussa Etelä-Koreassa pidetyssä biodiversiteettikokouksessa asiaan päätettiin tarttua. Se on mahdollista, koska sopimuksen ratifiointeja on jo enemmän kuin voimaantulon vaatimat 50.

Nagoyan periaatteista päätettiin tehdä olennainen osa kestävän kehityksen tavoitteita, joilla YK korvaa ensi vuonna umpeutuvat vuosituhannen kehitystavoitteet.

Nagoya auttaa suitsimaan biopiratismia, sillä se velvoittaa esimerkiksi yrttejä hyödyntävän lääketehtaan jakamaan osan voitoistaan sen maan kanssa, josta kasvi tai sitä koskeva perimätieto on peräisin. Tulot on määrä käyttää luonnonsuojeluun kohdemaassa.

Sopimus antaa maille myös mahdollisuuden rajoittaa tai estää joidenkin resurssien käyttöä. Se kuitenkin edellyttää sopimuksen ratifiointia, jonka on tehnyt vasta 54 maata. Suomi valmistelee ratifiointia.