Burkina Fason norsukanta kasvanut nopeasti

"Vielä vuosikymmen sitten saattoi mennä useita päiviä, etten nähnyt yhtään elefanttia. Nykyisin törmään niihin sadan metrin välein", kertoo Frank Alain Kabore, joka työskentelee luonnonpuistossa Burkina Fasossa.

Burkina Fason norsukanta on kasvanut parissakymmenessä vuodessa nopeasti. Elefantteja oli 1980-luvulla jäljellä enää 350 yksilöä, mutta nykyään kanta on kasvanut jo noin 5 000 yksilöön.

Maan itäosissa elää yli 4 500 norsua, joista monet ovat vaeltaneet sinne Ghanasta, Beninistä tai Nigeriasta. Maan länsiosista arvioidaan löytyvän nelisensataa norsua.

Salametsästys hävitti elefantteja Burkina Fasosta hälyttävää vauhtia 1980-luvulla. Hallitus julisti tuolloin elefantit uhanalaiseksi lajiksi, ja niiden metsästyksestä tuli laitonta. Maa liittyi myös elefanttien kansainväliseen suojeluohjelmaan, joka pyrkii saamaan laittoman metsästyksen kuriin.

"Onnistuimme saamaan aikaan olosuhteet, jotka tukevat norsujen paluuta ja pysyvää asettautumista tänne. Norsut ovat sen jälkeen lisääntyneet huimaa vauhtia", sanoo villieläinten suojelusta vastaava johtaja Lassane Sawadogo Burkina Fason ympäristöministeriöstä.

Norsut houkuttelevat maahan matkailijoita. Vuosittain noin 600 turistia pääsee luonnonpuistoihin tarkkailemaan villieläimiä tai metsästämään lajeja, joiden jahti on sallittu.

Matkailu tuo kipeästi kaivattuja tuloja paikallisille asukkaille. Viranomaisten mukaan matkailun ja metsästyksen ympärille on syntynyt yli 500 pysyvää työpaikkaa ja 1 200 sesonkiluontoisia työpaikkaa.

Turistien on arvioitu tuovan luonnonpuistojen tuntumassa asuville ihmisille tuloja yhteensä noin 35 500 euroa vuodessa. Summa ei ole vähäinen maassa, jossa kuutisenkymmentä prosenttia väestöstä joutuu elämään alle dollarilla (0,83 eurolla) päivässä.

Paikallista väestöä valistetaan muun muassa kouluissa ja klinikoilla norsujen suojelun tarpeesta. Monet entiset salametsästäjät on palkattu luonnonpuistoihin ja riista-alueille oppaiksi.

"Olemme ylpeitä voidessamme esitellä norsuja eri puolilta maailmaa tuleville matkailijoille", Kabore sanoo.

Kaikkia norsujen kasvava määrä ei kuitenkaan miellytä. Maanviljelijät valittavat niiden tuhoavan viljelyksiä.

"Elefantit saavat aikaan paljon tuhoa etenkin maissin, hirssin ja puuvillan viljelyksillä. Kun ne jymistävät hedelmätarhojen läpi, jäljelle jää vain katkottuja puita", metsästysoppaana ja maanviljelijänä toimiva Karim Ye kuvailee.

Norsuilla on myös taipumusta myllertää eläinten juottoalueet siten, että ne alkavat pian muistuttaa pikemminkin mutakylpyä.

Riistanvalvojien mukaan norsujen suosima juottopaikka tukkeutuu yleensä vuodessa, kun se muiden eläinten käytössä kestäisi viidestä kuuteen vuotta.

"Riista-alueiden omistajat joutuvat puhdistamaan juottopaikat pääkaupungista saakka tuotavilla laitteilla, mikä vie aikaa ja tulee kalliiksi", Kabore valittaa.

Omistajien pitää myös korjata norsujen jäljiltä teitä, joihin isojen töppöjalkojen jäljiltä tahtoo tulla koloja.

Pari vuotta sitten riista-alueiden omistajat pyysivät viranomaisilta lupaa kaataa vuodessa muutama norsu kattaakseen kustannuksia, joita norsujen suojelusta heille aiheutuu.

Viranomaiset ovat vastanneet vaatimuksiin muistuttamalla, että maa on sitoutunut kansainvälisiin suojelusopimuksiin.

Maanomistajien valitus on tuottanut myös tulosta: Burkina Faso salli hiljattain virtahepojen metsästyksen yli kymmenen vuoden kiellon jälkeen. Virtahepoja on maassa noin 1 400 yksilöä. Laji oli sukupuuton partaalla vielä 1980-luvulla, jolloin virtahepoja oli Burkina Fasossa jäljellä enää parisataa yksilöä.

(Inter Press Service)