Irakin haudankaivajilla riittää töitä

Tiedotusvälineille ei kerrota

Bagdadin al-Adhamiyan alueella entinen puisto on muuttunut yli viiden tuhannen haudan tyyssijaksi.

"Valtaosa tänne joutuneiden kuolemista on jäänyt kertomatta tiedotusvälineissä", hautausmaata johtava Abu Ayad Nasir Walid sanoo.

Hän on ollut vastuussa paikasta siitä asti, kun puisto muutettiin hautausmaaksi alkuvuodesta 2006.

Pahimmat väkivaltaisuudet puhkesivat Irakissa sen jälkeen, kun Samarran al-Askarin moskeijaan oli hyökätty helmikuussa 2006.

Moskeija kuuluu shiialaisten tärkeimpiin pyhäköihin. Iskua seuranneissa shiiojen ja sunnien yhteenotoissa kuoli ajoittain yli 300 ihmistä päivässä.

"Tuolloin hautasimme 30-40 ihmistä päivässä ja jouduimme usein uurastamaan yötkin", al-Adhamiyan haudankaivaja Sehel Abud al-Latif kertoo.

Walidilla on tarkka kirjanpito kaikista haudatuista, joita on tähän mennessä 5 500.

"Kirjaan nimet ylös, mutta yksikään viranomainen ei ole tullut kysymään, paljonko niitä on. Asia ei ole kiinnostanut mediaakaan", hän jatkaa.

Uhrimäärä valtava

Irakin täpötäydet vanhat ja uudet hautausmaat herättävät kysymään, paljonko uhreja sota oikein on vaatinut.

Vakava yritys uhrien laskemiseksi julkaistiin brittiläisessä lääketieteellisessä Lancet-lehdessä lokakuussa 2006. Se perustui yhdysvaltalaisten ja irakilaisten lääkärien tietoihin, jotka hankittiin haastattelemalla perheitä ovelta ovelle ja tarkastamalla kuolintodistuksia.

Kyselyt toteutti yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteen laitos, ja niitä tehtiin 47 erillisellä alueella eri puolilla Irakia. Lancetin mukaan tulokset hyväksyi neljä riippumatonta asiantuntijaa.

Selvityksen mukaan vuonna 2003 alkaneen miehityksen ja sodan suorana seurauksena oli kuollut 655 000 irakilaista eli 2,5 prosenttia maan väestöstä.

Uhrien määrästä yrittää pitää kirjaa myös Iraq Body Count -ryhmä (IBC), jonka internetsivulla esitetty arvio oli helmikuun puolivälissä noin 90 000 – 99 000 henkeä.

IBC perustaa tietonsa kaupallisen median ja kansalaisjärjestöjen raportteihin sekä viranomaisten julkistamiin tietoihin. Se tilastoi vain siviilien väkivaltaiset kuolemat, mutta luvuista puuttunee monia epävirallisille hautausmaille päätyneitä.