Kallistuva ruoka uhkaa kaataa hallituksia

Viime aikojen levottomuudet arabimaissa ovat muistutus siitä, miten hauraita rakennelmia valtiot lopulta ovat. Niitä voivat horjuttaa myös ympäristö- ja väestötekijät sekä kallistuva ruoka, kirjoittaa Lester Brown.

Yhdysvaltalaiset Foreign Policy -lehti ja Fund for Peace julkaisevat vuosittain Epäonnistuneiden valtioiden indeksin (Failed States Index).

Mitä korkeampi pisteluku, sitä heikompi valtio. Maksimi on 120 pistettä, ja sadan pisteen ylitys ennakoi hajoamista. Vuoden 2009 tilanteen perusteella 15 valtiota oli hajoamassa eli ylitti sadan pisteen rajan. Tilastoinnin alkaessa vuonna 2005 sinne ylti vain 7 maata.

Valtio epäonnistuu, kun sen koko alue tai osa siitä liukuu pois hallituksen valvonnasta, eikä johto voi enää taata kansalaisten turvallisuutta. Seurauksena on usein sisällissota.

Esimerkiksi Afganistanissa paikalliset sotapäälliköt tai Taleban valvovat laajoja alueita.

Ruokaturva heikkenee

Viime aikoina hallitukset ovat alkaneet horjua, koska ne eivät pysty turvaamaan ruokaa kansalaisille.

Vuonna 2007 alkanut ruoan hinnan nousu on vaikeuttanut elintarvikehuoltoa. Vaikka ruokaviljojen hinnat välillä laskivat, taso jäi tavallista korkeammaksi ja lähti tämän vuoden alussa uuteen nousuun.

Epäonnistuneiden valtioiden listalla valtaosa 20 kärkimaasta ei pysty takaamaan ruokaturvaa paisuvalle väestölleen.

15 maassa väestö kasvaa 2-4 prosentin vuosivauhtia. Valtiot kamppailevat kutistuvan viljelymaan ja hupenevan juomaveden kanssa eivätkä pysty rakentamaan tarpeeksi kouluja.

Horjuvista maista 14:ssä vähintään 40 prosenttia asukkaista on alle 15-vuotiaita, mikä ennustaa poliittisen epävakauden kasvua.

Moni maa on onnistunut vähentämään kuolleisuutta, mutta ei syntyvyyttä. Suuri perhekoko lisää köyhyyttä, joka puolestaan kasvattaa perhekokoa.

Luonnonvaroja tuhotaan

Lähes kaikki horjuvat valtiot tuhoavat luonnonvarojaan - metsiä, laidunmaita, maaperää ja vesivarantoja - elättääkseen kasvavan väestönsä.

Listan huipulla olevissa Somaliassa, Tshadissa ja Sudanissa maan tuottavuus heikkenee, kun tuuli vie eroosion kalvaman pintamaan.

Useita maita uhkaa vesipula, koska ne käyttävät liikaa pohjavettä.

Nopea väestönkasvu, heikkenevä ympäristö ja köyhyys vahvistavat toisiaan. Seuraa epävakautta, joka karkottaa ulkomaiset sijoittajat. Myös kehitysapuhankkeita lopetetaan turvattomuuden vuoksi.

Valtion epäonnistuminen saattaa kypsyä pitkään, mutta itse romahdus voi olla nopea.

Tunisian vallanvaihdos innoitti kansaa kadulle myös Jemenissä, jonka yllä riippui synkkiä pilviä ennestään. Arabimaailman köyhimmältä maalta on loppumassa sekä vesi että öljy.

Pohjois-Jemenissä toimii shiialainen kapinaliike, ja al-Qaida on soluttautunut maahan edetäkseen kenties Saudi-Arabiaan.

Toipuminen mahdollista

Valtion epäonnistuminen leviää helposti yli rajojen. Ruandan kansanmurha vaikutti osaltaan Kongon yhä jatkuvaan sisällissotaan, jossa kuoli jo vuosina 1998-2007 yli viisi miljoonaa ihmistä.

Sudanin Darfurin selkkaus taas läikkyi pakolaisten mukana rajan yli Tshadiin.

Epäonnistuneista valtioista tulee usein koulutuspaikkoja kansainvälisille terroristiryhmille (Afganistan, Irak, Jemen, Pakistan), merirosvojen tukikohtia (Somalia) tai huumeiden tuottajia (Afganistan, Burma).

Onneksi epäonnistunut valtio voi myös toipua. Etelä-Afrikka kävi sukupolvi sitten rotusodan partaalla, mutta nyt siellä on toimiva demokratia. Liberia ja Kolumbia ovat päässeet pois epäonnistuneiden listan kärkipaikoilta.

Kansainväliselle yhteisölle hauraiden valtioiden joukon kasvu on haaste, jota ei ratkaista vanhoin konstein. Kokonaisvaltainen ja humanitaarinen apu heikoille ja köyhille valtioille on samalla sijoitus omaan tulevaisuuteemme.

Artikkelin kirjoittaja Lester R. Brown johtaa perustamaansa Earth Policy Institutea.