Kansalaisyhteiskunta huteraalla pohjalla Itä-Euroopassa

Itä-Euroopan edustajat tunsivat olonsa epämukavaksi Civicus-liikkeen kansalaisjärjestöjen maailmankokouksessa toukokuun lopulla Skotlannissa. Teemana oli ruohonjuuritason järjestöjen vastuullisuuden kehittäminen.

"Useimpia ihmisiä kiinnostavat taloudellis-sosiaaliset kysymykset enemmän kuin demokratisointi", georgialaisen koulutuskeskuksen edustaja Paata Papava sanoo.

Entisissä sosialistimaissa orastanut kansalaistoiminta sai vahvasti poliittisen sävyn Georgiassa 2003 ja Ukrainassa 2004. Kansanjoukkojen vallankumouksissa maiden johtoon nousivat vahvasti länsimieliset hallitukset.

Venäjä ja Valko-Venäjä syyttivät kansaliikkeitä lännen rahalla toimiviksi sätkynukeiksi.

"Olisi läntisten säätiöiden yliarvioimista panna tapahtumat kokonaan niiden piikkiin", sanoo venäläissyntyinen Olga Aleksejeva, joka johtaa Charities Aid Foundation Global Trustees -avustussäätiötä.

"Ukrainalaiset kansalaisjärjestöt tekivät sen, mitä pitikin. Ongelma piilee siinä, että ihmiset ryhtyvät helposti vallankumoukseen miettimättä seurauksia", hän pohtii.

Nyt ukrainalaisen kansalaisyhteiskunnan on vältettävä muuttuminen "sellaisten poliitikkojen ja säätiöitä perustavien henkilöiden pelinappuloiksi, jotka tavoittelevat vain omaa hyötyään", Aleksejeva jatkaa.

Papavan mukaan myös Georgiassa johtavat kansalaisaktivistit siirtyvät hallituksen palvelukseen ja ulkopuolinen tukikin ohjautuu sinne.

Venäjällä kansalaisjärjestöt eivät Aleksejevan mukaan voi politikoida. "Se on silkkaa itsemurhaa", hän sanoo viitaten järjestötoiminnan tiukkaan valvontaan.

"Se on venäläinen vainoharha. Kansalaisyhteiskuntaa pelätään, varsinkin Ukrainan tapahtumien jälkeen."

Aleksejeva pitää pelkoa liioiteltuna. "Parlamenttivaalit eivät kiinnosta venäläisiä vähääkään. Heitä kiinnostavat arjen asiat, kuten se, rakennetaanko leikkikentälle kerrostalo."

Venäjän kansalaisjärjestöistä valtaosa ajaa veteraanien, vanhusten tai vammaisten asioita, hän muistuttaa.