(IPS) -- Intian Tamil Nadun osavaltion pääkaupunki Chennai muuttui saareksi joulukuussa 2015. Rankkasateiden aiheuttamat tulvat tappoivat yli 500 ihmistä, ja aineelliset vahingot nousivat miljardeihin euroihin. Katastrofin taustalla on kehno kaupunkisuunnittelu, kuten monissa muissakin Intian metropoleissa.

Vuoden takaiset tulvat yli seitsemän miljoonan asukkaan Chennaissa liitettiin sääilmiö El Niñoon, mutta asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos takaa niiden jatkumisen.

"Sateet tulevat entistä rankempina ja keskittyvät muutamiin päiviin, kuten Chennaissa 2015, Kašmirissa 2014 ja Uttarakhandissa 2013", Sushmita Sengupta Delhissä toimivasta Tiede- ja ympäristökeskuksesta (CSE) sanoo.

Chennaissa satoi marras- ja joulukuussa 2015 noin kolme kertaa normaalin verran, mikä oli ennätysmäärä yli sadan vuoden jaksolla.

Kiihtyvä kaupungistuminen

Intian katastrofihallinnon mukaan tulvat ovat vitsauksista yleisimpiä ja vaikuttavat suurimpaan määrään ihmisiä ja alueita. Maan 35 osavaltiosta 23 on määritelty alttiiksi tulville. Vasta Mumbain vedenpaisumus vuonna 2005 sai viranomaiset tekemään eron jokien aiheuttamien ja kaupunkitulvien välillä. Niillä on erilaiset syyt, mikä vaikuttaa myös varautumiseen.

Chennai oli huonosti varautunut tulviin, vaikka säätiedotuksissa varoitettiin rankkasateista. Tuhojen mittavuutta selittää leväperäinen suunnittelu, kuten useimpien muidenkin Intian kaupunkien katastrofeissa.

Vuonna 1951 Intiassa oli vain viisi miljoonakaupunkia mutta vuonna 2011 jo 53. Teitä on päällystetty, rakennetut alueet ovat paisuneet ja avoimet tilat kutistuneet, Indian Institute for Human Settlements (IIHS) kuvaa kehitystä.

IIHS:n mukaan rakennettu alue on kasvanut paljon väestöä vinhemmin. Esimerkiksi Kolkatan väestö kasvoi 7 prosenttia vuosina 2000–2010 mutta rakennettu alue 48 prosenttia.

Pesusienet katosivat

Kadonneet avoimet tilat ovat pääasiassa vesistöjä ja kosteikkoja, jotka aiemmin imivät sadeveden pesusienen lailla. Väestönkasvu on lisännyt myös jätemääriä, mikä muuttaa joet viemäreiksi ja kosteikot – kuten Pallikaranain suon Chennaissa – kaatopaikoiksi.

Vuoden 1909 kartassa Chennain keskustassa näkyy kuuden kilometrin pituinen järvi. Siitä on viitteitä enää katujen nimissä. Järvet täytettiin 1970-luvulla ja peitettiin asunnoilla, mistä on ollut seurauksena toistuvia tulvia.

Vesiväylät on tukittu muuallakin Intiassa. Bengalurussa oli 1960-luvulla 262 järveä, mutta nyt enää kymmenessä on vettä. Ahmedabadin 137 järvestä 65 on tehnyt tilaa rakentamiselle, Chandra Bhushan CSE:stä kertoo. Tilastojen mukaan tulvien yleistyminen on suorassa suhteessa vesistöjen vähenemiseen.

Chennain tulvien jälkeen Tamil Nadun viranomaiset määrättiin avaamaan tukkeutuneet joet ja kanavat sekä parantamaan viemäröintiä ja katastrofeihin varautumista. Vastaavat toimet ovat tarpeen useimmissa Intian kaupungeissa. Keskushallituksen järvien ja kosteikkojen suojeluohjelmassa on varattu noin 150 miljoonaa euroa 63 vesistön kunnostamiseen.