Kioton pöytäkirjan jatko paras tae myös hiilimarkkinoiden toiminnalle

Montrealin ilmastoneuvottelujen tärkein keskustelunaihe on vuoden 2012 jälkeiset sitoumukset. Tämä on jo neljäs osapuolikonferenssi, jossa samasta aiheesta väännetään kättä. Päätöksillä alkaa nyt kuitenkin olla kiire, sillä uusi sopimus pitäisi saada käyntiin 1.1.2013.

Jatkosopimus on välttämätön, jotta kahden asteen tavoite voidaan saavuttaa ja ilmastonmuutoksen katastrofaalisimmat seuraukset torjua. Lisäksi jatkosopimusta tarvitaan, jotta Kioton pöytäkirjan alaisten markkinamekanismien toimintaa voidaan jatkaa. Tämä on tärkeää, sillä teollisuusmaiden päästökattoihin perustuvat puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ja yhteistoteutus (JI) sekä kansalliset ohjelmat, kuten EU:n päästökauppajärjestelmä, ovat ensimmäistä kertaa luoneet hiilidioksidipäästöille hinnan ja markkinat. Se on pakottanut myös yritykset ottamaan päästöjen hinnan huomioon investointipäätöksissään.

Käytännössä yritykset lisäävät päästöoikeuden hinnan suoraan kululaskelmiinsa eli sisällyttävät osan ympäristön pilaamisen kustannuksista taloudelliseen päätöksentekoon ja tuotteiden hintoihin.

Vuosikausia kestäneen ilmastoprosessin aikana yrityksille on varmistunut, että yksi niiden toimintaa ohjaavista tekijöistä on jatkossa hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Kioton pöytäkirja luo tälle selkeän kontekstin, jossa kotimaan päästövähennysten rinnalla päästöjä voi ostaa kansainvälisiltä päästömarkkinoilta.

Nyt koko järjestelmää vaivaa uskottavuuspula, sillä sitä ohjaava kansainvälinen lainsäädäntö jatkuu vain Kioton pöytäkirjan eli vuoden 2012 loppuun asti. Siihen on enää seitsemän vuotta. Yritysten ja rahoittajien näkökulmasta tämä on liian lyhyt aika, sillä investointisuunnitelmat tehdään huomattavasti pidemmälle ajalle.

Täällä Montrealissa osapuolten olisi siis luotava liike-elämälle uskoa Kioton pöytäkirjan ja markkinamekanismien jatkosta. Paras tae olisi selkeä sitoutuminen Kioton pöytäkirjan jatkoon vuoden 2013 alusta alkaen. Käytännössä se tarkoittaisi uskottavan aikataulun ja tavoitteiden asettamista neuvotteluprosessille.

Juuri nyt tilanne ei kuitenkaan näytä erityisen valoisalta. Jotkut EU-maat, Suomi mukaan luettuna, ovat sitoneet omat jatkosuunnitelmansa kyseenalaiseen oletukseen siitä, että Yhdysvallat tulisi mukaan jatkosopimukseen. Samoista lähtökohdista neuvotteluja käy myös Japani, vaikka USA on täällä yksiselitteisen selkeästi ilmoittanut, ettei se tule suostumaan minkäänlaisiin jatkoneuvotteluihin.