Rikkaiden maiden vuosikymmeniä kehitysmaille antama apu ei ole vähentänyt köyhyyttä, vaan useissa maissa tilanne on jatkuvasti kurjistunut. Erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa köyhyys on vain lisääntynyt kaikista apupaketeista huolimatta. Vuosina 1990 -99 köyhien määrä Afrikassa lisääntyi 25 prosenttia joka vuosi.
Köyhyyden vähentämisen epäonnistumisen taustalla osaltaan vaikuttaa kehitysavun luonne: apu on pitkälti ollut rikkaiden maiden sanelemaa, omien taloudellisten ja poliittisten intressien ajamista ja kehitysmaiden kansallisten tarpeiden ohittamista. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rakennesopeutusohjelmat keskittyivät pankkien lyhennys- ja korkosaatavien turvaamiseen, mikä johti maan yhteiskunnallisten olojen kurjistumiseen.
Viime vuosikymmenen aikana kehitysavun itsekkyyteen on herätty ja kehityspoliittiseen keskusteluun on tullut mukaan paikallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan roolin korostaminen. Myös Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat alkaneet ottaa huomioon kansalliset erityisolot.
PRSP-ohjelmat
Kehitysyhteistyön 2000-luvun avainkäsitteeksi on tullut kehitysmaiden oman kansallisen politiikan omistajuus. Eli kehitysmailla on oltava aiempaa vahvemmat mahdollisuudet itse määrittää yhteiskunnan kehittämisen tärkeysjärjestys. Nyt monien kansainvälisten kehitysyhteistyöohjelmien ehtona on, että maat itse valmistelevat kansallisen strategian köyhyyden vähentämiseksi. Tarkoitus on, että kehitysrahoituksella ja velkahelpotuksilla tuetaan maiden köyhyys- eli PRSP-ohjelmia (Poverty Reduction Strategy Paper).
Kansallisten PRSP-ohjelmien myötä kehitysrahoitus on muuttumassa hankerahoituksesta budjettitukeen. Budjettituki voi olla tietylle sektorille suunnattua tai suoraa tukea. Budjettituen tarkoitus on antaa kehitysmaalle resursseja toteuttaa PRSP-ohjelmaansa mahdollisimman tuloksellisesti ja omaa tärkeysjärjestystä noudattaen.
PRSP-ohjelmien keskeinen periaate on olla kansallinen köyhyyden vähentämisen ohjelma, jonka tekemiseen kansalaiset ovat osallistuneet. Sen tulisi tuoda esille erityisesti köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien tarpeita ja tavoitteita. Maailmanpankin ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTAD:in tutkimusten mukaan PRSP-prosessit ovatkin lisänneet politiikan avoimuutta kehitysmaissa. Kansalaisten osallistuminen toisaalta herättää kysymyksen siitä, että ovatko myös kaikkein köyhimmät, kuten vammaiset tai maaseudun naiset, päässeet mukaan laatimaan köyhyysohjelmaa.
Kehityspolitiikan johdonmukaisuus
Kehityspolitiikassa tärkeää on sen johdonmukaisuus eli koherenssi. Kehityspolitiikan johdonmukaisuus toteutuu, kun muut politiikan sektorit tukevat tai eivät ainakaan heikennä pyrkimystä kestävään kehitykseen ja köyhyyden vähentämiseen.
Kehityspolitiikka sekä kansallisella että EU:n tasolla usein kärsii muiden politiikan sektoreiden epäjohdonmukaisuudesta, kun päätöksiä tehdään irrallisina eikä mietitä niiden vaikutuksia kehityspolitiikkaan. Keskenään ristiriitaisilla poliittisilla päätöksillä mitätöidään kehitysavun vaikutuksia ja heikennetään kehitysmaiden asemaa.
Kehitysapu on tehokkaampaa ja oikeudenmukaista, kun kehityspolitiikka käsitetään itsenäiseksi politiikan lohkoksi, jonka päämäärä on köhyyden poistaminen. Kehitysyhteistyötä tekevät kansalaisjärjestöt vaativat, että kehityspolitiikan tavoitteet tulisi integroida EU:n ulko- ja sisäpolitiikkaan, niin että ne tukevat kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista. Kehityspolitiikka ei saisi olla ulko-, turvallisuus- tai kauppapolitiikalle alisteinen.
YK:n vuosituhattavoitteet
Maailman köyhyyden vähentämiseksi YK on asettanut kahdeksan vuosittuhattavoitetta (MDG, Millenium Development Goals), joista ensimmäinen on äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Ihmisten tulotason nostamiseen pyritään monilla ruohonjuuritason keinoilla, joista yksi YK:n suosimista on pienlainoitus. Pienlainojen avulla köyhimmätkin ovat voineet perustaa yrityksiä, joiden tuotolla elättävät perheensä ja ovat pääseet nousemaan köyhyysrajan yläpuolelle. Nälän puolittamisen keinoja ovat muun muassa köyhien pienviljelijöiden kouluttaminen ja kestävien viljelymenetelmien kehittäminen.
Muiden vuosituhattavoitteiden avulla pyritään tarttumaan köyhyyden moniulotteisuuteen ja eri hyvinvointipuutteisiin. Köyhyyden ja nälän puolittamisen lisäksi muut tavoitteet ovat:
2) Peruskoulutuksen ulottaminen kaikille: Vuonna 2015 kaikki lapset ovat peruskoulussa.
3) Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen: Tasa-arvo peruskoulutuksessa vuoteen 2005 mennessä ja kaikessa koulutuksessa 2015 mennessä.
4) Lapsikuolleisuuden vähentäminen: Alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuuden vähentäminen kahdella kolmasosalla vuoteen 2015 mennessä.
5) Äitiyskuolleisuuden vähentäminen: Raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin kuolleiden äitien määrän vähentäminen kolmella neljäsosalla vuoteen 2015.
6) Hiv/aids- tartuntojen, malarian, tuberkuloosin ja muiden tarttuvien tautien leviämisen hidastaminen.
7) Ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen: Kestävän kehityksen periaatteen sisällyttäminen kaikkeen politiikkaan ja luonnovarojen säästeliäs käyttö. Ilman puhdasta juomavettä olevien suhteellisen osuuden puolittaminen vuoteen 2015. Ainakin 100 000 slummiasukkaan ja maaseudun saniteettihuollon ja muiden elinolojen parantaminen.
8) Globaali kumppanuus: Muun muassa kehitysavun lisääminen, tasapuolisen maailmankaupan ja rahoitusjärjestelmien kehittäminen sekä velkahelpotukset.
Keskeisimmät toimijat
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO (The Food and Agriculture Organization of the United Nations) on perustettu 1945. FAO:n tehtävänä on parantaa maailman elintarvikehuoltoa ja ravitsemusta sekä kehittää köyhien maiden maaseutuväestön elinoloja. FAO myös levittää tietoa ja auttaa kehitysmaita parantamaan ja uudistamaan maataloutta, kalastusta ja metsätaloutta. Tavoitteena on maailman maataloustuotannon lisääminen ja jakelun tehostaminen.
YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD (United Nations Conference for Trade and Development) perustettiin pysyväksi vuonna 1964. Sen päätehtävä on edistää kansainvälistä ja varsinkin kehitysmaiden kauppaa niiden talouden kehittämiseksi. UNCTAD:illa on ollut keskeinen rooli kaikkein vähiten kehittyneiden maiden tukemisessa.
YK:n kehitysohjelma UNDP (United Nations Development Programme) on maailman suurin monenkeskisen kehitysavun rahoittaja ja kehitysmaissa keskeisin YK:n kehitysapua organisoiva elin. Järjestö toimii maailmanlaajuisesti yhdessä 182 valtion hallituksen, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Vuonna 1966 perustettu järjestö antaa asiantuntija-apua, varoja ja välineitä kestävän kehityksen edistämiseen, köyhyyden lievittämiseen ja ympäristön suojeluun.
YK:n lastenrahasto UNICEF (United Nations Children's Fund) aloitti 1946 antamaan apua sodanjälkeisen Euroopan lapsille. Pysyvä YK:n elin siitä tuli 1952 ja toiminta ulotettiin kehitysmaihin. UNICEF:in tavoitteena on parantaa lasten ja äitien terveydenhuoltoa, ravitsemusta, koulutusta, puhtaan veden saantia ja saniteettihygienaa. Rahasto on tehnyt tärkeää työtä vuonna 1990 voimaan tulleen lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanossa. UNICEF ja WHO ovat vastanneet laajoista hyvin onnistuneista kehitysmaiden rokotuskampanjoista.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF (International Monetary Fund) editää kansainvälistä taloudellista yhteistyötä ja valuutanvaihtoa. Sen tehtävä on vaikuttaa kansainväliseen kauppaan ja estää valuutanvaihdolle asetettavia kaupan kasvua haittaavia rajoituksia. IMF:n toiminta alkoi 1945 samaan aikaan IBRD:n kanssa.
Maailmanpankki WB (World Bank) koostuu kahdesta osasta: Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki IBRD ( International Bank for Reconstruction and Development) lainoittaa pääasiassa kehittyvien ja jo luottokelpoisten maiden taloudellsesti kannattavia hankkeita. Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA (International Development Association) puolestaan rahoittaa kaikkein köyhimpien maiden koulutus-, terveydenhoito-, infrastruktuuri- ja tiedonvälityshankkeita.
Maailman terveysjärjestö WHO (World Health Organization) ponnistelee tarttuvien tautien leviämisen hidastamiseksi, laatii rokotussuosituksia ja edistää lääketieteellistä tutkimusta. Järjestö kehittää terveydenhoitopalveluja ja kouluttaa hoitohenkilökuntaa. WHO:n tavoitteena on parhaan mahdollisen terveydentilan takaaminen kaikille maailman ihmisille. Perustettu 1946. WHO on yhdessä UNICEF:in kanssa hyvällä menestyksellä vastannut kehitysmaiden laajoista rokotuskampanjoista.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (Organisation for Economic Co-operation and Development) on kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio, jossa on 30 jäsenmaata. Keskeisenä tehtävänä on jäsenmaiden kestävän taloudellisen kehityksen, työllisyyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Kehitysyhteistyötä koordinoi kehitysapukomitea DAC (Development Assistance Committee). OECD-maiden kehitysapu vuonna 2005 oli ennätykselliset 106 miljardia dollaria.
Euroopan unionin EU:n kehitysyhteistyötä toteutetaan sekä unionin jäsenmaiden omana että Euroopan yhteisön EY:n kehitysyhteistyönä. EU on kehitysmaiden tärkein kumppani kehitysavun, kauppavaihdon ja suorien investointien perusteella. EY:n ja jäsenvaltioiden yhteinen tuki on on noin 40 miljardia euroa vuodessa, eli 52 prosenttia kaikesta maailman kehitysavusta.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia