Köyhyys koskettaa miljardeja

Viidesosa maailman väestöstä ansaitsee kolme neljäsosaa – eli noin 75 prosenttia – koko maailman tuloista. Köyhyysrajan alapuolella on 40 prosenttia maailman ihmisistä; heidän osuutensa maailman tulokakusta on viiden prosentin paksuinen siivu. Äärimmäisessä köyhyydessä elävä viidesosa väestöstä ansaitsee vain murusia: heidän tulonsa ovat 1,5 prosenttia kaikista tuloista.

Maailmalla ei kuitenkaan ole puutetta rahasta, sillä YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan koko maailman bruttokansantuote (GDP, PPP) on 8 229 dollaria jokaista maailman ihmistä kohden. Varallisuus vain on jo siirtomaa-ajoista lähtien alkanut kasaantumaan harvojen käsiin. Köyhyyttä on jäänyt jaettavaksikin, mutta sekin jakaantuu epätasaisesti.

Kaikkein köyhimmistä, eli alle dollarilla päivässä sinnittelevistä, hieman yli 46 prosenttia asuu Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa. Etelä-Aasian maissa asuu 32 prosenttia, Itä-Aasiassa ja Tyynenmeren alueella 14 prosenttia sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa 10 prosenttia maailman kaikkein köyhimmistä.

Vaikka köyhyyttä mitataankin yleisesti rahalla, se on paljon muutakin kuin rahan puutetta. Köyhyys on puutetta lähestulkoon kaikesta. Köyhyys on nälkää ja aliravitsemusta, puhtaan veden, terveydenhuollon, lukutaidon, koulutuksen ja kelvollisen saniteettihuollon puutetta. Köyhyyteen liittyvät huonot asuinolot, pilaantunut ympäristö, sukupuolten epätasa-arvo, yhteiskunnasta syrjäytyminen, turvattomuus ja toteutumattomat ihmisoikeudet.

Jotta köyhyydestä saataisiin todellisuutta enemmän vastaava kuva, sitä mitataan bruttokansantuotteen GDP ja -kansantulon GNI ohella muillakin mittareilla. Ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnan kehitystä mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä HDI sekä köyhyysindeksillä HPI-1. Käytössä on myös tasa-arvopainotettu kehitysindeksi GDI.

Köyhyys koettelee erityisen kovasti naisia ja lapsia. YK:n mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävistä 1,2 miljardista ihmisestä naisia on 70 prosenttia. Naisille köyhyys merkitsee kaiken muun lisäksi olematonta äitiyshuoltoa sekä suurta riskiä kuolla raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Afrikassa äitikuolleisuus on suhteessa 1:16, Euroopassa suhde on 1:1400.

Köyhyys on prosessi, joka alkuun päästyään on vaikeasti pysäytettävissä. Köyhyyden syyt ja seuraukset muodostavat jatkuvan kierteen, jossa niitä on mahdoton erottaa toisistaan. Kehitysmaiden köyhyyden alkusysäyksenä pidetään siirtomaa-aikaa, jolloin siirtomaat alistettiin pelkiksi raaka-aineiden tuottajiksi. Väestön huono koulutustaso on estänyt yhteiskuntien kehittymistä – eikä alhainen kehitystaso ole tuottanut resursseja koulutukseen, terveydenhoitoon tai infrastruktuurin rakentamiseen.

Kehitysmaiden ja varsinkin Saharan eteläpuolisen Afrikan suuri haaste on hiv/aids. Koulutuksen ja terveysvalistuksen puute on myötävaikuttanut hiv-tartuntojen leviämiseen kehitysmaissa. UNDP:n mukaan kuudessa eteläisen Afrikan maassa tartunta on yli 20 prosentilla aikuisista. Botswanassa ja Swazimaassa virusta kantaa jopa lähes 40 prosenttia 15 – 49 -vuotiaista. Työikäisten sairastuminen ja ennenaikainen kuolema on tuhoisaa maiden kansantaloudelle.

Köyhyyden vähentäminen on vuosikymmenen suuria haasteita. YK:n asettama tavoite on puolittaa maailman äärimmäinen köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yhtenäistä ja johdonmukaista kansainvälistä kehityspolitiikkaa, oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja kehitysmaiden oman äänen kuuntelemista.