Lulan ulkopolitiikka vastatuulessa

Turvapaikan tarjoaminen Ecuadorin erotetulle presidentille Lucio Gutiérrezille ei luultavasti tuo lisätukea Brasilian presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan ulkopolitiikalle, joka muutenkin kohtaa vastuksia vähän joka suunnalla.

Lulan ulkopoliittinen kärkihanke on Etelä-Amerikan maiden yhteisön lujittaminen. Ecuadorin poliittinen kriisi kaivoi uuden kuopan tälle tielle, jota jo ennestään hankaloitti eriasteinen epävakaus Boliviassa, Perussa ja Venezuelassa - Kolumbian vuosikymmeniä jatkuneesta sisällissodasta puhumattakaan.

Etelä-Amerikan yhteisön virallinen perustamistilaisuus on kaavailtu elokuulle. Brasilia oli suunnitellut, että valmistelut olisi viimeistelty sen 19. huhtikuuta isännöimässä ulkoministerikokouksessa. Niin ei käynyt, joten hanke junnaa nyt jatkoajalla.

Argentiina jarruttaa erityisen ahkerasti Brasilian ulkopoliittisia pyrkimyksiä. Se vastustaa Brasilian vaatimaa pysyvää jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa ja aikoo jättää väliin 10.-11. toukokuuta Brasiliassa järjestettävän Etelä-Amerikan valtioiden ja arabimaiden huippukokouksen.

Tähän asti kirvelevimmän tappionsa Brasilian ulkoministeri Celso Amorim koki kuitenkin Maailman kauppajärjestön WTO:n pääjohtajanvaalin alussa huhtikuun puolivälissä.

Brasilian ehdokas Luiz Felipe de Seixas Correa sai ensimmäisellä kierroksella vähiten ääniä ja putosi kisasta. Kannatusta tuli siten odotettua vähemmän myös Latinalaisesta Amerikasta, mikä himmentää Brasilian haaveita alueellisesta johtajuudesta.

Tarkkailijoiden mukaan yllättävä takaisku ei lupaa hyvää YK:n turvaneuvostoa ajatellen, eikä muissakaan poliittisissa ja kauppaneuvotteluissa. Niihin kuuluvat meneillään oleva WTO:n Dohan kierros sekä Etelä-Amerikan lähentäminen Afrikkaan ja arabimaailmaan.

Tähän asti Brasiliaa on pidetty vaikutusvaltaisena tekijänä WTO:ssa, missä se on kamppaillut rikkaiden maiden maksamia maataloustukia vastaan.

Pääjohtajakisan muista ehdokkaista Ranskan Pascal Lamy ja Mauritiuksen Jaya Krishna Cuttaree puoltavat tukiaisia. Kolmas jäljellä oleva ehdokas on Brasilian naapurimaan Uruguayn Carlos Pérez de Castillo, jonka tukeminen on Brasilialle vielä vaikeampi pala.

Brasilia näet alkujaan asetti oman ehdokkaansa juuri vastapainoksi uruguaylaiselle. Johtaessaan puhetta WTO:n yleiskokouksessa syksyllä 2003 tämä teki ehdotuksen, jonka Brasilia tuomitsi rikkaita maita suosivaksi.

Valtaosa kehitysmaista torjuikin kyseisen ehdotuksen WTO:n ministerikokouksessa Meksikon Cancúnissa, ja neuvottelut ajoivat sillä erää karille.

Tuen epääminen Pérez de Castillolta olisi sekin Brasilialle kohtalokasta, koska Uruguay kuuluu tukiaisia vastustavaan maaryhmään, jonka kokoamisessa Brasilia on ollut aktiivinen.

Kotimaassa Lula saa sapiskaa teollisuuden vientisektorilta, joka ei pidä kehitysmaita kiinnostavina markkina-alueina. Tuskin kourallinen liikemiehiä seurasi Lulaa huhtikuussa Länsi-Afrikan kiertueella.

Kansainvälisen kaupan tutkimuslaitoksen johtaja Marcos Jank roimii hänkin Lulaa "todella tärkeiden" neuvottelujen jättämisestä liian vähälle huomiolle.

Niihin Jank lukee koko Amerikan vapaakauppa-alueen (FTAA) sekä Etelä-Amerikan Mercosur-maiden (Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay) neuvottelut Euroopan unionin kanssa. Niissä puhutaan Jankin mukaan markkinoista, "joilla on todellista merkitystä".

Mercosurin sisälläkin ritisee: Argentiinan presidentin Néstor Kirchnerin poisjäänti arabihuippukokouksesta tulkitaan Brasilian ulkopolitiikan arvosteluksi.

Yhdysvallat taas pyrki kokoukseen tarkkailijaksi, mutta pyyntö evättiin selityksellä, että kyse on Etelä-Amerikan ja arabimaiden kauppasuhteista.

Ennakkoarvioiden mukaan huippukokous ei kuitenkaan välty politiikaltakaan, sillä mukaan on kutsuttu esimerkiksi palestiinalaishallinto, jonka kaupallinen rooli on varsin vähäinen.