Luonto ei säily ilman kehitysapua | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Luonto ei säily ilman kehitysapua

Kansainvälinen sopimus luonnon monimuotoisuudesta astui voimaan jo 1993, mutta se on jäänyt paljolti kuolleeksi kirjaimeksi. Eri eliölajien tuottamien "ilmaispalvelujen" arvon on laskettu olevan enemmän kuin koko maapallon yhteenlaskettu kansantuote. Valtaosa eliölajeista on keskittynyt eteläisen pallonpuoliskon kehitysmaihin, joten kehitysyhteistyö on elintärkeää myös luonnolle.

Kansainvälinen sopimus luonnon monimuotoisuudesta astui voimaan jo 1993, mutta se on jäänyt paljolti kuolleeksi kirjaimeksi. Eliölajeja katoaa hurjaa vauhtia, vaikka niistä olisi ihmiskunnalle mittaamatonta hyötyä.

Luonto tarjoaa ihmiselle jatkuvasti ilmaisia palveluja muun muassa puhdistamalla vettä, tasapainoittamalla ilmakehää ja muokkaamalla maaperää hedelmälliseksi, muistuttaa biologi Edward O. Wilson. Hän on Harvardin yliopiston emeritus-professori ja yksi biodiversiteetti-käsitteen isistä.

"Ekonomit ja ekologit ovat laskeneet, että noiden ilmaispalvelujen arvo vuodessa on noin 23 biljoonaa euroa eli enemmän kuin koko maapallon yhteenlaskettu kansantuote", Wilson täsmentää.

Hän muistuttaa, että valtaosa eliölajeista on keskittynyt eteläisen pallonpuoliskon kehitysmaihin - varsinkin trooppisiin sademetsiin - joissa asuu myös 80 prosenttia ihmisistä.

"Ongelma on siinä, että noiden alueiden asukkaat tuhoavat ympäristönsä luonnonvaroja ja eliölajeja, koska heillä ei ole muuta keinoa pysyä hengissä. Siksi kehitysmaiden elinolojen parantaminen on välttämätöntä biodiversiteetin säilyttämiselle", Wilson jatkaa.

Hän osallistui tammikuun lopulla Pariisissa järjestettyyn kokoukseen, jossa pohdittiin keinoja biodiversiteettisopimuksen saamiseksi täytäntöön.

Kokous arvioi, että ihmisen toiminta kiihdyttää lajien häviämistä ja uhan alla on nyt noin 16 000 eläintä ja 60 000 kasvia. Prosessia verrataan mittasuhteiltaan dinosaurusten katoamiseen.

Asiantuntijoiden mukaan ensi askel lajien pelastamiseksi olisi niiden tunnistaminen, ja sekin on liian valtava hanke nykyisillä voimavaroilla.

Professori Philippe Bouchet Pariisin luonnonhistoriallisesta museosta sanoo, että noin 10 000 lintulajin kirjaamista auttaa alan harrastajien runsaslukuisuus, mutta yli miljoonan hyönteislajin luetteloiminen on kokonaan toinen juttu.

"Jotta laji pääsisi meidän tietoisuuteemme, sillä täytyy olla nimi. Mutta jos yhteiskunta ei halua sijoittaa varoja turvatakseen terveen rinnakkainelon 30 miljoonan lajin kanssa, se pitää niiden luettelointiakin hyödyttömänä", hän arvioi.

(Inter Press Service)

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia