Maailmanpankkia ryöpytetään demokratiavajeesta

Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) edellyttävät demokratiaa ja hyvää hallintoa niiltä lainaa hakevilta kehitysmailta. Itse luottolaitokset potevat kuitenkin pahaa demokratiavajetta, arvostelijat sanovat.

Maailmanpankin pääjohtajan James Wolfensohnin, 71, toinen kausi laitoksen johdossa päättyy toukokuun lopussa, ja hän ilmoitti vuoden alussa kieltäytyvänsä jatkosta. Washingtonissa käynnistyi välittömästi huhumylly, jossa seuraajaehdokkaana on vilahtanut muun muassa entinen presidentti Bill Clinton.

Maailmanpankin arvostelijoiden mukaan yksi asia on jokseenkin varmaa: uusikin pääjohtaja on Yhdysvaltain kansalainen. Lisäksi valinta tehdään käytännössä suljetuin ovin.

Tapana on, että Maailmanpankin pääjohtajan valitsee Yhdysvaltain presidentti. IMF:n toimitusjohtaja taas tulee perinteisesti Euroopasta. Kun nämä YK-perheeseen kuuluvat laitokset perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, ajatuksena oli, että valta kuuluu suurimmille rahoittajille.

Yhdysvaltain osuus Maailmanpankin rahoituksesta on arviolta 14-22 prosenttia. Pankki lainasi viime vuonna ulos yli 15 miljardia euroa. IMF:n lainananto vuonna 2003 oli 30 miljardia euroa, ja sielläkin USA:n osuus on 17-22 prosenttia.

Luottolaitosten avoimuuden lisäämistä vaativat kansalaisjärjestöt muistuttavat, että ne rahoitetaan verovaroilla, joten kansalaisille kuuluu sananvaltaa niiden johtajavalinnoissa ja päätöksenteossa.

Sananvaltaa kärttävät myös kehitysmaat, joiden elämää luottolaitokset päätöksillään säätelevät. "Laitokset on suunniteltu edustamaan 1940-luvun maailmaa", Rick Rowden ActionAid USA -järjestöstä syyttää.

"Maailma on kuitenkin muuttunut perusteellisesti, ja nykyisin ihmiset vaativat hallinnolta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä", hän jatkaa.

Fifty Years Is Enough -ryhmässä toimiva politiikan tutkija Sören Ambrose arvioi, että luottolaitosten arvostelu on kiihtynyt myös siksi, että ne eivät ponnistele köyhyyden helpottamiseksi siten kuin pitäisi.

"Niiden tulisi vastata toiminnastaan kohdemaiden asukkaille eikä rahoittajamaiden yrityksille", hän pohtii.

Luottolaitosten päätöksenteko on herättänyt närkästystä paitsi kehitysmaissa, myös esimerkiksi Japanissa vuoden 2000 IMF:n johtajavalinnan yhteydessä.

IMF:n ja Maailmanpankin yhteinen komitea esittelikin 2001 suosituksen, jonka mukaan ehdotuksia johtajista pyydettäisiin kaikilta jäsenmailta. Kummankin laitoksen johtokunta kiitti komiteaa, mutta jätti suositukset toteuttamatta.

Espanjalainen Rodrigo Rato valittiin viime kesänä IMF:n toimitusjohtajaksi. Yhdysvallat hyväksyi valinnan mutinoitta, minkä katsottiin ennakoivan sitä, että se pitää Maailmanpankin huippuvirkaa omanaan.

(Inter Press Service)