(IPS) -- Chileläinen merilevänkerääjä Zulema Mũnoz kahlaa vedessä korjaamassa satoa. Hän kertoo keränneensä merilevää ensimmäisen kerran viisivuotiaana, eikä menetelmä ole 50 vuodessa muuttunut.

Nykyään Mũnoz myy sadon aina samalle välittäjälle. "Ostajan mukaan levät käytetään voiteisiin ja muovinvalmistukseen", Mũnoz sanoo.

Merilevistä saatavaa agaria ja karrageenia on mukana esimerkiksi hammastahnassa, shampoossa sekä erilaisissa geeleissä ja voiteissa.

Merilevä elättää pienyrittäjiä

Monikäyttöinen merilevä on palaamassa myös eteläamerikkalaisten lautasille.

"Chilen Monte Verdessa tehtyjen löytöjen mukaan se on kuulunut ensimmäisten aluetta asuttaneiden ihmisten ruokavalioon", kertoo Concepiónin yliopiston johtava merilevätutkija Erasmo Macaya.

Hänen mukaansa merilevä oli tärkeä ravinnonlähde rannikon lafkenche-kansalle, joka perinteisesti käytti – ja edelleen käyttää – runsaasti merenantimia ravinnokseen.

YKn elintarvikejärjestö FAOn mukaan merilevät ja nilviäiset täydentävät eteläamerikkalaisten ruokaturvaa ja vähentävät köyhyyttä. Suurin osa niiden kerääjistä saa elantonsa pienyrittämisestä.

Etelä-Amerikan ruokaturva kaipaakin täydennystä. Alueen 625 miljoonasta ihmisestä 34 miljoonaa näkee nälkää ainakin ajoittain. Monessa maassa, muiden muassa Kuubassa, Meksikossa ja Perussa, tutkitaankin jo merilevän jalostusmahdollisuuksia.

Vegaanien herkku ei maistu kerääjälleen

Santiagolaisen hotellin keittiöpäällikkö Axel Manríquezin mukaan merilevästä on tullut myös suosittu gourmet-ruoka. Se on etenkin vegaanien suosiossa.

"Perulaiset ovat ottaneen merilevän osaksi Chifa-keittiötään", Manríquez kertoo. Chileläiset eivät hänen mukaansa kuitenkaan ole merilevää ruokavalioonsa ottaneet, vaan suurin osa kerätystä syötäväksi tarkoitetusta merilevästä viedään Aasiaan.

Manríquezin mielestä merilevän paikka olisi lautasella. "Merilevät ovat ravitsevia ja terveellisiä, sillä niiden suolamäärää säätelee valtameri. Ne voidaan syödä joko raakana tai valmistettuna. Ne edistävät ruuansulatusta ja sisältävät jodia. Aasialaiset eivät pode kilpirauhasvaivoja, sillä he syövät runsaasti merilevää", hän perustelee.

Zulema Mũnoz kerää hyvänä viikkona 500 kiloa merilevää. Eri lajeista maksetaan eri kilohinta, halvimmista 50 senttiä, kalleimmista runsas euro.

Itse hän syö merilevää vain harvoin. "Sanotaan, että se olisi hyvin valmistettuna herkullista, mutta en ole kokeillut", hän sanoo.