Myrsky jätti ainakin 2000 lasta orvoksi Burmassa

Burmalainen Ko Ko Aung, 11, luuli menettäneensä koko perheensä, kun vesimassat vyöryivät hänen kotiinsa hirmumyrsky Nargisin iskiessä toukokuun alussa. Veli löytyi myöhemmin, mutta vanhemmat ja kaksi sisarta hukkuivat.

Poikien koti sijaitsi kylässä Labuttan lähellä Iravadijoen suistossa, joka kärsi pahimmat myrskytuhot.

Ko Ko Aung vietti myrsky-yön takertuneena palmunrunkoon ja sai iskuja ohi virranneista esineistä.

"Se teki kipeää ja olin aivan uupunut", hän muistaa.

Lopulta poika onnistui kiipeämään puun latvaan, jonne nukahti. Aamulla vesi oli laskenut, mutta seudulla vallitsi autius eikä yhtään ihmistä näkynyt.

Nargis surmasi 130 000–300 000 ihmistä ja aiheutti vahinkoa 2,5–5,5 miljoonalle.

"Kun en löytänyt ketään, säikähdin ja palasin puuhun, jossa pysyin kaksi yötä", Ko Ko Aung jatkaa.

Hän sinnitteli ilman vettä ja ruokaa, kunnes näki parin kyläläisen vaeltavan kohti läheistä buddhalaisluostaria ja liittyi heihin.

Sieltä löytyi myös veli Wai Yan Soen, 14, joka oli välttänyt hukkumisen takertumalla jokivarren pensaaseen.

Munkit auttavat minkä voivat

Nyt pojat ovat 30 muun myrskyn orvoksi jättämän lapsen tavoin turvassa luostarissa Burman entisessä pääkaupungissa Rangoonissa.

"Lapset lähtivät seuraamaan minua ja pyysivät päästä mukaani", Uttara-niminen 52-vuotias munkki kertoo.

Hän pahoittelee, että pystyi auttamaan vain osaa tuhoalueilla kohtaamistaan lapsista.

Kansainvälisillä avustusjärjestöillä on sama huoli. YK:n lastenrahasto Unicef laskee, että ainakin 2 000 lasta on jäänyt orvoiksi tai kadottanut vanhempansa.

Pelastakaa lapset -järjestö arvioi, että hirmumyrsky vaati paljon lapsiuhreja, sillä suistoalueen asukkaista 40 prosenttia oli alle 18-vuotiata.

Hallitus haluaa orvot laitoksiin

Avustusjärjestöjen työtä rajoittava Burman sotilasjohto haluaa lähettää orvot valtion laitoksiin. Se aikoo rakentaa orpokoteja Labuttaan ja Pyaponin kaupunkiin, joka myös kärsi pahoja tuhoja.

Unicefin edustaja Alexander Krugger kertoi IPS:lle Thaimaan Bangkokissa, että järjestö pitää laitoshoitoa huonona varsinkin alle viisivuotiaille.

Hänen mukaansa Burman hallitus tietää, että Unicef kannattaa lasten sijoittamista perheisiin.

Järjestö yrittää helpottaa lasten traumoja perustamalla tuhoalueelle "lapsiystävällisiä ympäristöjä", joissa lapsilla on tilaisuus tuntea olonsa turvalliseksi leikin ja harrastusten parissa.

Kohteita on perustettu 80, mutta määrän arvioidaan nousevan sataan. Kuhunkin mahtuu 50–350 lasta.

"Orvot ovat muita lapsia haavoittuvampia, koska heillä ei ole luonnollista suojelevaa ympäristöä", Lääkärit ilman rajoja -järjestön mielenterveysalan asiantuntija Kaz de Jong muistuttaa.

Hän on havainnut Labuttan pakolaisleireissä, että perheistään ainoina eloon jääneet lapset ovat hyvin syrjäänvetäytyviä.

Ko Ko Aungin ja Wai Yan Soen toipumista auttavat munkkien rukoukset ja turvallinen ympäristö luostarissa. Lisäksi poikien tukena on heidän vanhin veljensä Thiha, joka on neljättä vuotta noviisina samassa luostarissa.

"Hän rukoilee meidän puolestamme joka ilta ennen nukkumaanmenoa, ja minä tunnen oloni turvalliseksi, kun nukun hänen vieressään", Ko Ko Aung sanoo.