Oliko Bush sittenkin oikeassa?

Osanotto Irakin vaaleihin terrorin varjossa yllätti kaikki tammikuussa. Israelin ja Palestiinan rauhanprosessi on uudelleen käynnissä vuosien jääkauden jälkeen. Varovaisia lupauksia demokraattisista uudistuksista Egyptissä ja Saudi-Arabiassa. Syyria vetäytyy Libanonista.

Häiritsevä kysymys: Oliko George Bush sittenkin oikeassa? Oliko Irakin miehitys ja diktaattorin kaataminen alku uudelle demokraattiselle kehitykselle koko Lähi-idässä? Onko käynnissä Arabian kevät, jolloin muurit murtuvat niin kuin Berliinissä runsaat kymmenen vuotta sitten?

Samoja kysymyksiä esitetään nyt joka puolella maailmaa, ja vastaukset vaihtelevat. Newsweekin Lähi-idän asiantuntija Fareed Zakaria totesi viime maanantaina, että isoissa kysymyksissä Bush oli kuin olikin oikeassa. Hän, tai pikemminkin hänen taustavoimansa, ei hyväksynyt ajatusta, että islamilainen terrorismi juontaa juurensa kulttuurista, Israel-Palestiina -konfliktista tai uskonnosta, vaan lähes täydellisestä sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten uudistusten puutteesta. Kun koko muu maailma on avautunut, arabimaailmassa ei ollut vapautta ennen kuin sitä vietiin sinne vaikka väkisin.

Mutta demokratian kuvitteleminen on paljon vaikeampaa kuin sen rakentaminen, Zakaria varoitti.

Saman päivän Guardianissa Naomi Klein muistutti, että USA:n Irakiin asettama demokratia on valikoitua laatua. Yhdysvaltojen laatimien sääntöjen mukaan heidän kurdi-ystävänsä saivat kansalliskokoukseen yliedustuksen ja parlamentin päätösvaltaa on rajattu monin tavoin, jotta se ei pystyisi kumoamaan väliaikaishallinnon johtajan Paul Bremerin asettamia taloutta koskevia määräyksiä.

Konfliktit vielä
ärjistymässä

Kaksi vuotta sitten sodan alettua tilannetta arvioi Viikkolehdessä kaksi kansainvälisen politiikan tarkkailijaa. Nykyinen Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen oli pitkään Yhdysvalloissa asunut kansainvälisen politiikan professori. Dosentti Pertti Multanen Helsingin yliopistosta taas on Lähi-idän tuntija.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Viikkolehti kysyi sotaan kriittisesti suhtautuneilta Väyryseltä ja Multaselta sen saman kysymyksen: Oliko Bush sittenkin oikeassa?

Pertti Multanen kehottaa panemaan sordiinoa päälle suhtautumisessa meille tarjottuun kuvaan Lähi-idän tulevaisuudesta.

– Vaikka alueella monenlaista kuohuntaa nähdäänkin, niin tulevaisuus on vielä hyvin monen mutkan takana ja suurten kysymysmerkkien varjostama, hän aloittaa.

– Minun näkökulmastani katsottuna Lähi-idässä ollaan vielä etenemässä konfliktien kärjistymisen suuntaan huolimatta siitä, että joitakin positiivisia esimerkkejä voidaankin nähdä.

Multanen muistuttaa, että Irakin sota käynnisti koko aluetta käsittävän uskonnollisen poliittisen liikehdinnän huomattavan vahvistumisen. Sen johdosta alueen maissa ollaan ajautumassa hyvin vakavaan sisäiseen yhteenottoon paitsi poliittisesti, joissain tapauksessa myös aseellisesti. Se kaaos, mikä Irakissa jatkuu, saattaa levitä myös muualle Lähi-itään. Mutta voiko Bushin politiikalle antaa yhtään tunnustusta siitä, että on olemassa edes näitä hataria myönteisiä merkkejä?

– Minä en suostu antamaan tunnustusta tästä Bushin aggressiiviselle, hyökkäävälle politiikalle Lähi-idässä. Näiden paineiden, joiden purkautumista me nyt seuraamme, pohja on vuosikymmenten takana. Jos Libanonista puhutaan, niin ne ovat 50 vuoden takana.

– Sitä mieltä voin olla, että Bushin hallinto Irakin sodallaan avasi tietyllä tavalla Pandoran lippaan kannen, jonka jälkeen kenenkään on vaikea arvioida, mihin suuntaan Lähi-idän sisäinen jännittynyt tilanne lähivuosina tulee kehittymään. Nyt ollaan hyvin suuren epävarmuuden tilassa, Pertti Multanen sanoo.

Jos ihan oikea demokratia ja parlamentaarinen järjestelmä kuitenkin voittaisi Lähi-idässä, niin Pertti Multasen mukaan valtaan eivät nousisi Yhdysvaltain haluamat voimat, vaan islamistiset liikkeet. Alue liukuisi enemmän Iranin kuin läntisen demokratiakäsityksen suuntaan.

Mielipidemittausten mukaan Yhdysvaltoja ei ole Lähi-idässä vihattu koskaan niin paljon kuin nyt, kertoo Multanen.

”Kyllä Bush hämmensi
lueen korttipakkaa”

Myös Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen korostaa Lähi-idän demokratiakehityksen rajallisuutta. Irakinkin demokratian testi on vaaleista huolimatta vielä edessäpäin. Kysymysmerkkejä on paljon: Minkälainen hallitus saadaan aikaan? Tyydyttääkö se kaikkia keskeisiä väestöryhmiä? Pystyykö se kirjoittamaan perustuslain? Ja miten tämän vuoden lopussa pidettävät varsinaiset demokratisoimisvaalit onnistuvat?

Muualla Lähi-idässä tapahtunut kehitys on Väyrysen mukaan parhaimmillaankin osittaista.

Mutta silti hän ”kohtuuden nimissä” sanoo, että ilman Yhdysvaltain sotilaallista väliintuloa kaikki nyt nähtävät prosessit eivät olisi lähteneet liikkeelle.

– Kyllähän se on hämmentänyt tätä Lähi-idän politiikan korttipakkaa. Mutta demokratian tulevaisuus on vielä avoin, hän pohtii.

Lisäksi edistysaskeleita on arvioitava sodan tuottamaa taloudellista ja inhimillistä hintaa vasten.

– Maailmalla asia mielletään niin, että Bush on – osin myös Euroopan vierailunsa ansiosta – saanut joitakin syntejään anteeksi. Mutta lopullinen synninpäästö on vielä edessäpäin. Ja Lähi-idässä tarvitaan pitkän aikavälin kehitystä, jonka täytyy lähteä näiden maiden, hallitusten ja kansojen omista ratkaisuista viime kädessä, Väyrynen korostaa.

Julkaisija: KU