(IPS) -- Nepalin metsäalueet ovat lähes kaksinkertaistuneet vuodesta 1992 vuoteen 2016. Nyt ne peittävät vuoristomaan pinta-alasta jo 45 prosenttia, kun 1990-luvun alussa prosenttiluku oli 26. Nepal on rohkaiseva poikkeus kehittyvien maiden joukossa, sillä niissä yleensä kärsitään metsäkadosta.

Nepalin metsien lisääntyminen tulee yllätyksenä maata tuntevillekin. Uutiset ovat viime aikoina kertoneet esimerkiksi Kathmandua ympäröivän kehätien laajentamisesta ja suunnitelmasta rakentaa Baran alueen viidakkoon lentokenttä. Kehätie vaatii puiden kaatamista, ja lentokentän tieltä pitäisi hakata metsää 8 000 hehtaaria.

Uudet havainnot ovat seurausta vanhojen satelliittikuvien uudesta analyysista, jota on tehnyt Nasan rahoittama yhdysvaltalais-sveitsiläis-nepalilainen tutkimustiimi.

Nepalin metsämenestys ansaitsisi tunnustusta

Satelliittikuvien perusteella ei voi väittää, että Nepal olisi täysin vapautunut metsäkadosta. Paikoitellen metsät yhä kutistuvat. Kokonaisuutena metsää siitä huolimatta kasvaa enemmän kuin sitä kaadetaan.

Projektin johtava tutkija, maantieteilijä Jefferson Fox Honolulun East-West Centeristä sanoo, että on tärkeää antaa tunnustusta Nepalin metsämenestykselle.

”Kun tein väitöstutkimustani 1980-luvun alussa, Nepalin metsäkato oli vahvasti esillä kansainvälisessä lehdistössä. Nyt kun Nepal on kääntänyt kehityksen suunnan, kukaan ei ole kiinnostunut”, Fox valittaa.

Vuosien 1950 ja 1980 välillä Nepal hävittikin suuren osan metsäpeitteestään. Maaseutuväestö kasvoi ja kaatoi metsää tukkipuiksi sekä raivatessaan maata pelloiksi. Nepal oli kansallistanut kaikki metsänsä 1950-luvulla, mutta hallinnolla ei ollut välineitä valvoa niiden käyttöä.

Aina valvontaan ei ollut haluakaan, vaan byrokraatit katsoivat sormien välistä maaseudun asukkaiden puunhakkuuta kotitarpeikseen. Joskus he jopa tekivät yhteistyötä kaupallisten, laittomasti metsiä kaatavien metsäyhtiöiden kanssa.

Yhteisöhuolto turvaa metsät

1980-luvun lopulta alkaen valtio alkoi luovuttaa metsäalueita paikallisyhteisöjen hoidettaviksi. Paikallisten asukkaiden huomaan tuli lopulta kaikkiaan 1,8 miljoonaa hehtaaria kansallistettuja metsiä. Tämä osoittautui ratkaisevaksi.

Toisin kuin kaupunkien byrokraateilla, metsien keskellä itse elävillä yhteisöillä on oma etu kyseessä, kun he suojelevat metsävarantoja pitkäaikaista, kestävää käyttöä varten. Heillä on myös käytännössä paremmat mahdollisuudet valvoa metsien käyttöä.

Foxin tutkimusryhmä havaitsi, että metsät olivat toipuneet parhaiten juuri niillä alueilla, joissa oli paljon metsien yhteisöhuoltoa. Hajautetulla metsien hoidolla oli siis avainrooli Nepalin uudelleen metsittymisessä.

Maastamuutto metsien pelastajana

Nepalin metsien toipumiseen on suuresti vaikuttanut toinenkin, kaiken kaikkiaan ristiriitaisempi tekijä: maastamuutto. Nepalin kylien asukkaat ovat jo vuosisatojen ajan kulkeneet Intiaan sesonkitöihin ja armeijaan, mutta 1990-luvulla muuttoliike Persianlahden maihin ja Kaakkois-Aasiaan on kasvanut räjähdysmäisesti.

Siirtolaisuus on auttanut metsiä kahdella tavalla. Lähteneiden perheet usein lopettavat maanviljelyn työvoiman puutteessa, ja metsä pääsee luonnollisesti valtaamaan hylätyt pellot. Nepaliin jääneet sukulaiset myös usein hyödyntävät metsiä vähemmän, sillä siirtolaisten rahalähetysten ansiosta heillä on varaa esimerkiksi ostaa nestekaasua polttopuun keräämisen sijaan.

Niinpä metsien uusiutuminen on voimakkainta juuri niillä seuduilla, joista on vilkkaimmin lähdetty ja jonne kulkeutuu eniten rahalähetyksiä siirtolaisilta.