Pakoon lähteneet palaavat kurjuuteen

Noin 150 000 serbialaista on elänyt vuosikaudet laittomasti ja hanttihommia tehden pääasiassa Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Italiassa. He ovat enimmäkseen romaneja, Kosovon albaaneja tai bosniakkeja. Valtaosa on köyhiä, ja monelta puuttuu lukutaito.

Serbialaisten turvapaikka-anomukset on hylätty, koska EU-maat eivät katsoneet heidän olevan suojelun tarpeessa varsinkaan sen jälkeen, kun presidentti Slobodan Milosevicin hallinto kaatui vuonna 2000.

Pakolaisista tehtiin palautussopimukset 2001, ja heitä on sen jälkeen tullut Serbiaan noin 8 500 vuodessa, maan ihmisoikeusministeri Rasim Ljajic sanoo.

Hän avasi hiljan Belgradin lentokentällä vastaanottotoimiston niitä tuhansia palautettavia varten, joiden odotetaan saapuvan erikoislennoilla tänä vuonna. Toimisto pantiin pystyyn Ruotsin antaman lahjoituksen turvin.

”Valtaosa on ihmisiä, joita kukaan ei halua takaisin. Heidät palautetaan tänne, mutta heillä ei ole minne mennä”, vähemmistöjen oikeuksia ajavan 484-järjestön Danilo Rakic sanoo.

Palaavista romaneista useimmat päätyvät hökkelislummeihin, joita on syntynyt Novi Beogradin lähiön ympäristöön. Moni on karkotettu lähtömaastaan 48 tunnin varoitusajalla.

Kosovon rajalla sijaitsevan Sandzakin alueen Novi Pazariin on kerääntynyt noin 40 000 ihmistä. He ovat enimmäkseen maanpaosta palanneita bosniakkeja, jotka eivät uskalla mennä takaisin albaanienemmistöisille kotiseuduilleen Kosovoon.

Novi Pazarissa paluumuuttajien järjestöä johtavan Kadrija Mehmedovicin mukaan lapsilla on erityisen vaikeata.

Noin kolmannes lapsista puhuu vain sen maan kieltä, josta he ovat tulossa, ja siksi heidät laitetaan erityiskouluun. Sen välttääkseen osa vanhemmista kieltää lapsiltaan koulunkäynnin kokonaan.

Serbialaiset ihmisoikeusaktivistit valittavat, että kotimaan tulisi ottaa palaajat uudelleen osaksi yhteiskuntaa, mutta siitä ei ole edes suunnitelmaa.