(IPS) -- "Ilman palkokasveja nainen ei voi kutsua itseään perheenäidiksi, koska hän ei pysty ruokkimaan pesuettaan kunnolla", zimbabwelainen Elizabeth Mpofu sanoo.

Mpofu viljelee kymmenen hehtaarin tilaa Masvingon maakunnassa noin 300 kilometrin päässä Zimbabwen pääkaupungista Hararesta. Maissin ja muiden vihannesta ohella luomutilalla kasvaa monenlaisia papuja.

Eteläistä Afrikkaa koettelevasta kuivuudesta huolimatta Mpofu sai tänä vuonna talteen 150 kiloa kuivattuja papuja. Se on paljon normaalisatoa vähemmän, mutta auttaa monipuolistamaan kolmilapsisen perheen ruokavaliota.

Runsaasti proteiinia sisältävät ja kuivuutta kestävät palkokasvit – pavut, linssit ja herneet – voivat olla pelastus Afrikalle. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa miltei joka neljäs asukas on aliravittu ja varsinkin pikkulapset kärsivät vajaaravitsemuksesta eli kasvulle välttämättömien ravinteiden puutteesta.

Palkokasvien vuosi

Maailman palkokasviliiton entinen toiminnanjohtaja Gavin Gibson muistuttaa, että palkokasvit ovat olennainen osa ruokavaliota huomattavalla osalla maailman köyhintä väestöä. Intia tuottaa noin neljänneksen maailman palkokasveista mutta on suuren kulutuksen vuoksi myös niiden johtava ostaja.

Soijapapu ja maapähkinä pois lukien kuivattujen palkokasvien vuosituotanto nousee YK:n ruokajärjestö FAOn mukaan 74 miljoonaan tonniin, josta valtaosa kulutetaan viljelijämaissa ja vajaa viidennes liikenee vientiin.

Palkokasvien kyky sitoa typpeä ilmasta tekee niistä otollisia luomuviljelyyn ja maanparannukseen, Elizabeth Mpofu sanoo. Hän on yksi kuudesta FAOn palkokasvien erikoislähettiläästä Afrikassa. Parhaillaan vietetään YK:n julistamaa palkokasvien vuotta.

"On lisättävä tietoa palkokasvien merkityksestä ja koottava naiset puolustamaan luomuviljelyä ja ruokaomavaraisuutta", sanoo Mpofu, joka kuuluu myös yli 200 miljoonan jäsenen kansainväliseen talonpoikaisjärjestöön La Via Campesinaan.

Tiedon puute ajaa monet viljelijät käyttämään kaupallisia hybridisiemeniä ja luopumaan omista vuosikymmenien saatossa kestäviksi osoittautuneista lajikkeista, Mpofu harmittelee.

Kun maissisato epäonnistuu

Malawissa asuvan Janet Mingon maissisato on epäonnistunut monesti kuivuuden vuoksi. Perheen on pelastanut nälältä kyyhkynherne, jota Mingo sekaviljelee maissin kanssa neljänneshehtaarin pellollaan maan kuivimpiin alueisiin kuuluvassa Chikalogwen kylässä.

Mingon onneksi kyyhkynherne tekee myös hyvin kauppansa. 1 500 kiloon nouseva vuotuinen hernesato tuo Mingolle tuloja, joilla ostaa maissia ja muuta tarpeellista.

Seudulla moni muukin aiemmin maissiin keskittynyt viljelijä on ottanut palkokasvin sen rinnalle paikallisen maatalousneuvojan vinkistä. "Sen ansiosta en ole joutunut liian ahtaalle, vaikka elämä kovaa onkin", Mingo sanoo.

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2015–2016 toteutettavaa Pitkäsoittoa kehityspolitiikasta -juttusarjaa. Hanke on rahoitettu ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.