(IPS) -- Sarvikuonon sarvien laillinen, mutta tiukasti säännelty, kauppa saattaisi pelastaa uhanalaisen lajin. Sarvikuonojen salametsästys muistuttaa jo pienimuotoista sotaa Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa.

Nykyinen kaupan täyskielto aiheuttaa sen, että sarvikuonoja tapetaan tarpeettomasti, Australian Queenslandin yliopiston tutkija Duan Biggs sanoo. Hän esitti kaupan laillistamista maaliskuun Science-lehdessä.

Etelä-Afrikan hallitus harkitsee asiasta ehdotusta uhanalaisten lajien kauppaa säätelevän Cites-järjestön kokoukselle vuonna 2016. Päätös vaatisi taakseen kaksi kolmasosaa 178 jäsenmaasta.

Sarvikuonon sarvien kauppa kiellettiin 1977. Aasiassa lemmen- ja krapulalääkkeenä käytetty sarvijauhe on nyt kalliimpaa kuin kulta tai kokaiini, hinta voi nousta 50 000 euroon kilolta.

Tappaminen kiihtyy

Etelä-Afrikassa salametsästettiin viime vuonna 668 sarvikuonoa. Krugerissa elää maailman suurin valkoisen sarvikuonon populaatio, noin puolet eteläisen Afrikan kaikkiaan 20 000 yksilöstä. Alkuvuodesta kaatoja tapahtui kolmessa kuukaudessa 203.

Kaatojen määrää on liki tuplaantunut vuosittain viiden viime vuoden aikana, ja tätä tahtia Afrikan sarvikuono uhkaa kadota luonnosta vuoteen 2020 mennessä.

Biggsin mukaan tiukasti säännelty kauppa vastaisi Aasian kysyntään ja olisi ostajille halvempaa ja turvallisempaa kuin asiointi rikollisten kanssa.

"Ajatuksena on häätää laittomat kauppiaat markkinoilta. He siirtyvät muihin tuotteisiin, jos kannattavuus heikkenee", taloustieteilijä Michael 't Sas-Rolfes sanoo.

Uusiutuva sarvi

Biggsin mukaan krokotiilinnahkakaupan laillistaminen johti 1980-luvulla kaupallisten tarhojen perustamiseen ja vähensi villien yksilöiden salametsästystä.

Sarvikauppaa hoitaisi Citesille raportoiva myyntiorganisaatio. Osa tuloista käytettäisiin eläinten suojeluun ja salametsästyksen torjuntaan.

Sarvikuonon sarvi muodostuu ihmisen hiusten tavoin keratiinista ja kasvaa uudelleen. Eläinten tainnuttaminen ja sarvien leikkaaminen olisi sangen riskitöntä, ja tuotteen laillisuus voitaisiin sertifioida, Biggs kaavailee.

Laillistamisen kriitikot pelkäävät, että laillistaminen lisää kysyntää. Tällöin salakaupalle riittäisi yhä markkinoita.

Varoittava esimerkki

Varoittavana esimerkkinä on norsunluu, jonka pienimuotoinen kauppa sallittiin uudelleen 2002.

Kiina osti syöksyhampaita laillisesti useista Afrikan maista 2008 ja maksoi vain 120 euroa kilolta. Valtio myi luun eteenpäin jopa kymmenkertaisella hinnalla, ja yksityiset jälleenmyyjät paljon kalliimmalla, Environment Investigation Agencyn johtaja Mary Rice kertoo.

Järjestön mukaan 90 prosenttia Kiinassa myytävästä norsunluusta on yhä laitonta. "Laillinen norsunluu on nyt kalliimpaa kuin laiton, ja salametsästystä on enemmän kuin koskaan vuonna 1989 sovitun norsunluukaupan kiellon jälkeen", Rice sanoo.

Kaupan laillistamisen vastustajat eivät usko, että valtiot pystyvät estämään korruption. Etelä-Afrikassa pidätettiin viime vuonna kansallispuiston työntekijöitä epäiltyinä yhteyksistä sarvikuonojen salametsästykseen.